Marraskuun kuulumisia

Viime viikkoja on kuvannut hyvin sana kiire, ja yllättäen myös blogin päivittäminen on vähän jäänyt.

Marraskuun alussa mulla alkoi mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelu Toivontalolla. Olen ollut siellä nyt siis kolme viikkoa ja enää kaksi jäljellä. Aika kuluu harjoitteluissa aina ihan kauhean nopeasti ja nyt jo surettaa, että kohta joudun tuoltakin lähtemään. Mulla on Toivontalolla tosi ihana työyhteisö, oma ohjaaja on ihan huippu ja asiakkaat on tosi mukavia. Paikka on siis ollut oikea nappivalinta harjoitteluun. Viihtyisin tuolla pidempäänkin, mutta valitettavasti ensi viikon jälkeen on aika siirtyä kohti uusia juttuja.

Eemil on ollut vielä kotona ja äitini on ollut meillä hoitajana joka toinen viikko. On ollut ihanaa, kun äiti on asunut meillä aina viikon ja hoitanut kotia samalla, kun on hoitanut Eemiliä: ruoka on ollut joka päivä töiden jälkeen odottamassa, pyykit on pesty ja muutenkin koti on ollut siisti. Ihan luksusta!  

Tokalla viikolla Eemiliä kävi hoitamassa Linda ja Rebecka, sekä loppuviikosta Eemil pääsi viettämään laatuaikaa Mumman ja Vaarin luokse. Oon niin kiitollinen, että meillä on sellaisia ihmisiä elämässä, jotka pystyvät auttamaan meitä, just esimerkiksi Eemilin hoidossa.

Nyt sitten täksi viikoksi ei tarvinnut miettiä hoitajaa, sillä Jarno sai järjestettyä itselleen lomaviikon, jotta pystyy olemaan kotona Eemilin kanssa. Saavat viettää oikein isä-poika -laatuaikaa täällä, kun minä olen päivät töissä.

Vaikka tykkään hirveesti olla siellä harjoittelussa, niin samalla kaipaan vähän myös sitä aikaa, kun sain olla päivät kotona Eemilin kanssa. Aamuisin saatiin touhuta kotona ja nukkua päikkärit yhdessä ja sitten iltapäivällä käydä ulkoilemassa. No, nyt kun arki on osittain alkanut, niin osaa antaa painoarvoa viikonlopuille, kun saa viettää päivät aamusta iltaan rakkaiden seurassa. <3

Viime viikonloppu tosin oli siinä mielessä poikkeus, että vaikka sen vietinkin rakkaiden ihmisten seurassa, se seura ei silti ollut Jarno ja Eemil vaan ihanat, rakkaat ystävät. Meillä oli 22v-synttäri-/tupari-/pikkujouluviikonloppu Vaasassa Mirellan luona. Lähdettiin Emman kanssa perjantaina puolen päivän aikaan ajamaan kohti Vaasaa ja perjantai-ilta vietettiin rauhallisesti Mirellan luona, nauttien hyvästä ruoasta ja seurasta. Lauantaina oli tiedossa enemmän juhlimista ja vähän Vaasan yöelämään tutustumista. Päivä ja ilta kuluivat vauhdikkaasti ja nukkumaan taidettiin mennä ennemminkin aamulla kuin yöllä. Sunnuntaina herääminen oli hidasta ja uni olisi maistunut vielä pitkälle iltapäivään, mutta oli pakko lähteä ajamaan kotia kohti, jotta tänään aamulla pääsi taas töihin. Kokonaisuudessaan mieletön viikonloppu, sen muistelemisella jaksaa taas pitkään!

P.s. Julkaisukelpoisia kuvia ei tainnut kovinkaan montaa tulla, mutta lisään tähän loppuun silti muutaman.

Kuva kertokoon sanojen sijaan sen, millainen porukka meitä oli koolla.

<3

Meillä asustaa taapero

Viime viikonloppu oli meillä kiireinen, sillä sekä lauantaina että sunnuntaina vietettiin Eemilin 1-vuotissynttäreitä. Lauantaiksi oltiin kutsuttu läheisimpiä sukulaisia ja sunnuntaina kahviteltiin ystäviä. Ihana mutta aika raskas viikonloppu - etenkin meidän synttärisankarille, sillä korvatulehdus iski päälle juuri ennen viikonloppua ja jouduttiin aloittamaan antibioottikuuri perjantaina, joka tietysti väsytti pientä. Eemil sai paljon lahjoja ja nyt ollaankin viime päivinä ahkerasti leikitty uusilla leluilla.

Tuntuu uskomattomalta, että meillä ei asusta enää vauvaa vaan 1-vuotias taapero. Aika on mennyt hurjan nopeasti, sillä vastahan me oltiin Porissa synnyttämässä. Vuoteen on mahtunut monenlaista iloa ja surua, mutta silti on ehdottomasti ollut elämäni paras vuosi. Olen ihan järjettömän onnellinen tuosta pienestä - joka ei niin kovin pieni enää olekaan - ihmisestä. Tuntuu, että joka päivä rakastaa aina vain enemmän ja enemmän tuota lasta.

Olin keväällä hieman huolissani Eemilin motorisesta kehityksestä, sillä tuntui, että hän kehittyy kovin hitaasti. Pikku hiljaa taitoja alkoi tulla ja nyt pienessä ajassa Eemil on kehittynyt hurjasti. Reilu kuukausi täällä on kontattu hurjaa vauhtia ja portaissa kiipeily on ihan lempipuuhaa tällä hetkellä. Uusimpana taitona Eemil oppi viime viikolla nousemaan tukea vasten seisomaan ja tätäkin tehdään nyt jatkuvasti. Myös liikkuminen tuen varassa sujuu melko hyvin ja esimerkiksi sohvapöytää on kiva kiertää ympäri.

Näin meillä seisotaan tiskikonetta vasten.

1-vuotisneuvola on vuorossa maanantaina, jolloin saadaan tietää mitä meidän taapero painaa ja kuinka paljon pituutta on kasvettu vuodessa. Luvassa on myös muutama rokote, jotka toivottavasti eivät aiheuta kauheasti oireita.

Tänään illalla on tiedossa pieni kulttuurimatka Turkuun. Mennään äitini kanssa Logomoon katsomaan Juha Tapiota. En ole ennen ollut Logomossa, joten hienoa nähdä, millainen paikka se on ja Juha Tapio kuuluu ehdottomasti lempiartisteihini, joten innolla odotan iltaa. Taidankin tästä laittaa Spoifysta vähän Juhaa soimaan..

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Terveiset sinne taivaaseen, Pappa <3

Blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen kuukauden aikana, mutta asia selittynee sillä, että kulunut kuukausi on ollut kyllä yksi elämäni rankimmista. Näin pitkän tauon jälkeen ei oikein edes tiedä, mistä aloittaisi..

Kaikki alkoi oikeastaan syyskuun 7. päivänä, kun tehtiin kouluhommia Saaran ja Maijan kanssa meillä. Pappa soitti ja kysyi, josko voisin mennä häntä viemään päivystykseen, kun ei päässyt kunnolla kävelemään kovien kipujen vuoksi. En silloin aavistanut, että siitä päivästä menisi vain reilu kaksi viikkoa jäähyväisiin..

Samoihin aikoihin meillä alkoi sairastelu. Ensin minä sain flunssan, joka kesti mielestäni ikuisuuden. Samaan aikaan myös silmätulehdus iski päälle - ensin minulle ja parin päivän päästä Eemilille. Flunssan oireet eivät meinanneet millään helpottaa ja lääkärikäynnillä syyksi selvisi poskiontelontulehdus, joka ei sekään halunnut parantua ensimmäisellä antibiootilla. Toinen kuuri onneksi auttoi. Myös Eemil kärsi pienestä flunssasta ja hänenkään lämpöily ei tuntunut helpottavan, joten lääkärissä hänenkin kanssa piti käydä - ja onneksi mentiin, sillä vasen korva oli tulehtunut. Viikon antibioottikuuri ja onneksi jo muutamassa päivässä oireet helpottivat. Meidän lisäksi myös Jarno sai itselleen flunssan ja parhaimmillaan oltiin siis kaikki kolme kipeinä. Onneksi nyt on jo taudit selätetty!

Kaksi viikkoa sitten lauantaina oli päivä, jota en varmastikaan ikinä unohda. Vietiin Eemil jo perjantaina hoitoon Mumman ja Vaarin luokse, sillä lauantaina oli vuorossa muutto uuteen kotiin ja ajateltiin kaiken sujuvan helpommin, jos Eemil olisi hoidossa. Perjantai-iltana vietiin jo tavaroita uuteen paikkaan ja ilta venyi melko myöhäiseen, mikä ei yhtään helpottanut heräämistä varhain lauantaiaamuna.
Kun aamulla sitten oli tarkoitus lähteä viemään ensimmäistä tavarakuormaa, puhelimeni soi. Iskä soitti ja kertoi olevansa matkalla sairaalaan - sieltä oli soitettu ja kerrottu, että Pappa on todella huonossa kunnossa. Pyysin iskän hakemaan minut mukaan, sillä tiesin tilanteen olevan huono - hoitajat olivat kyselleet Pappan hoitotahdosta.. Kun päästiin Pappan huoneeseen oli hän hereillä ja pystyi vähän juttelemaan meidän kanssa - hengitys oli vaikeaa ja tuntui pahalta katsoa vierestä, kun ei voinut auttaa. Silti, vielä siinäkään kohtaa en uskonut, että kaikki päättyisi niin pian. Vähitellen Pappan voimat hiipuivat ja jo ennen puoltapäivää ne loppuivat kokonaan, Pappa oli poissa. Istuin vierellä viimeiseen hengenvetoon ja kerroin, miten suunnaton ikävä minulle tulee ja miten paljon häntä rakastan. Epäilemättä yksi elämäni rankimmista hetkistä, tietää, että kohta hän on poissa.

Hautajaiset pidettiin eilen ja tuntuu vieläkin käsittämättömältä, että Pappa on oikeasti poissa, eikä tule enää takaisin. Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet vähän kuin sumussa. Olen auttanut iskää järjestämään hautajaisia ja yrittänyt muutenkin olla apuna niissä asioissa, missä voin. Tuntuu, ettei ole vielä ehtinyt kunnolla suremaan ja luulenkin, että nyt se varsinainen surutyö vasta alkaa..

Minulla on mielettömän paljon ihania muistoja Pappasta ja Pappa on ollut ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä ja läheisimmistä ihmisistä. Tuntuu vaikealta kuvitella elämää ilman häntä. Kunpa saisin hänet takaisin..

Viimeinen kuva Pappasta, minkä löysin puhelimestani. Meidän hääpäivä, otettiin ihanan kaason kanssa yhteiskuvaa ja Pappa ihmetteli, mitä tehdään ja halusi mukaan kuvaan. <3

Kaiken tämän keskellä saatiin kuitenkin muutettua ja ollaan nyt asuttu kaksi viikkoa uudessa kodissa. Vielä ei kovin moni ole päässyt täällä käymään, kun on ollut niin paljon muuta ohjelmaa, mutta ehkäpä sitten kahden viikon päästä, kun täällä juhlitaan yhtä 1v-synttärisankaria. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, pian on vuosi vierähtänyt synnytyksestä - on kyllä ollut nopein vuosi elämäni aikana! Kirjoittelen Eemilin kuulumisia sitten paremmin niiden synttäreiden jälkeen.

Nyt nautin vielä hetken hiljaisuudesta, kun Eemil nukkuu päikkäreitä..

Paluu arkeen

Niin se kesä sitten meni ja viime viikolla siirryttiin jo syyskuuhun. Meidän elämä on viime aikoina ollut melko hektistä, sillä puuhaa on ollut paljon. Elokuun puolen välin jälkeen oli paljon stressiä, että saatiin kaikki valmiiksi ennen 20. päivän hääjuhlia. Juhlittiin meidän häitä ystävien kanssa Kauklaisten kylätalolla hyvän ruoan ja juoman parissa. Jonkin verran oltiin järjestetty ohjelmaa, mutta mitään kellontarkkaa aikataulua ei ollut. Ihana, rento ja ikimuistoinen päivä! Suurin kiitos kuuluu kaasolle ja äidille - ilman teitä ei olisi tullut valmista! Kiitos myös kaikille, jotka olivat juhlistamassa meille tärkeää hetkeä!

<3

Edustava kuva siskoksista.

Kun häästressistä päästiin, alkoi orientoituminen koulun alkuun. Palasin äitiysloman jälkeen takaisin sairaanhoito-opintojen pariin viime viikon maanantaina ja aloitus ei ollut mitenkään rento, vaan heti aloitettiin opinnäytetyön tekoa ja rinnalla tutkimus- ja kehittämismenetelmäopintoja - todella paljon tehtävää. Eemil menee vasta ensi vuoden alussa päiväkotiin, joten hoidan häntä samalla kotona, kun suoritan opintoja. Niinä päivinä, kun olen koulussa, Eemiliä hoitaa joku tuttu. Olen koulussa 1-2 kertaa viikossa, joten vielä jää onneksi aikaa olla myös Eemilin kanssa kotona. Toisaalta tämä järjestely on varmasti hyvä Eemilille - saa totutella olemaan päivisin ilman äitiä. Ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin ja Eemil on viihtynyt ilman minua.

Tämä kuukausi pitää vielä sisällään pientä stressiä, sillä loppukuusta meillä on edessä muutto. Ihanaa päästä muuttamaan kerrostalosta rivitaloon, kaksiosta neliöön! Ihan huippua, kun tilaa tulee monta kymmentä neliötä lisää ja tilaa on kahdessa kerroksessa. En millään malttaisi odottaa, että päästään uuteen kotiin.

Eemil on oppinut uusia asioita viime aikoina. Konttausasentoon noustaan hienosti ja siinä heilutaan pitkiä aikoja, mutta eteenpäin hän ei vielä mene. Viime viikolla Eemil oppi myös nousemaan istumaan. Seisoskelu niin, että joku pitää kiinni, on ihan huippua - sitä Eemil haluaisi tehdä koko ajan. Myös kävely tuettuna sujuu jo aika hyvin. Vielä ei siis ole minulla kiire, kun Eemilin eteneminen tapahtuu kierimällä ja on suhteellisen hidasta, mutta voi olla, että hetken päästä mennään ja kovaa!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Yhteisen kesäloman toinen puolikas

Parissa viikossa on taas sattunut ja tapahtunut monenlaista. Kun viimeksi kirjoitin, en aavistanut mitä seuraavana lauantaina oli ohjelmassa. Alkuiltapäivästä pari ystävääni tulivat hakemaan minua, ja sanoivat, että aikaa 10 minuuttia pakata tarvittavat tavarat ja lähteä. Mahasta vähän nipisti, jännittävää, sain kuin sainkin polttarit - tosin poikettiin vähän normaalista etiketistä, kun naimisiin mentiin jo muutama viikko sitten. Siitä alkoi unohtumaton päivä rakkaiden ystävien seurassa: Ensin suunnattiin keskustaan vähän kiertelemään ja sain kerätä vastaantulijoilta avioliittoneuvoja. Tämän jälkeen auto starttasi kohti paikkaa X, joka lopulta paljastui kaason mökiksi. Siellä suoritin erilaisia tehtäviä, syötiin, morsiussaunottiin, naurettiin, juteltiin syvällisiä ja illan päätteeksi mentiin vähän laulamaan karaokea. Yöksi suunnattiin takaisin mökille ja nautittiin vielä seuraavana aamuna ihanasta auringonpaisteesta. En voi muuta kuin kiittää ystäviäni tästä ikimuistoisesta viikonlopusta. (Kuvia polttareista ei valitettavasti ole tähän laittaa, sillä itse en niitä saanut ottaa ja jostain syystä en ole edes nähnyt otettuja kuvia vielä..)

Viime viikko kuluikin pitkälti töitä tehden. Olen tehnyt muutamia sijaisuuksia yksityisessä kotihoidossa ja miten ihanaa onkaan ollut. Asiakaat ovat ihania ja koen saavani ihan uudenlaista energiaa, kun saan tehdä sitä työtä, jota rakastan. Jatkossa olen luvannut mennä tuuramaan viikonloppuisin, jos on tarvetta. Arkisin en enää pysty töitä tekemään, kun Jarno palaa takaisin töihin ja me jäädään Eemilin kanssa kahdestaan kotiin. Ei sillä, viihdyn kyllä vielä erittäin hyvin kotona Eemilin kanssa ja aion nauttia tästä syksystä täysillä, sillä tammikuussa Eemil aloittaa päivähoidon ja minä palaan täysipäiväisesti takaisin kouluun.

Eemil harjoittelee kovasti kävelyä taaperokärryn kanssa, ja Milli tyytyy matkustajan rooliin.

Tällä viikolla on ollut ohjelmassa risteilyä, hääjuhlien suunnittelua sekä koristeiden valmistusta ja perheen kesken olemista. Maanantaina suuntasimme isäni kanssa kohti Helsinkiä ja seuraavana aamuna kävimme pikavisiitillä Virossa. Ihan niin pikaisella, ettei poistuttu edes laivasta. Hääjuhlat kaipasivat vähän juotavaa, joten päätettiin käydä hakemassa ne Virosta. Eckerö Linella olikin tarjota juuri tähän tarkoitukseen sopiva matka - juomat tilattiin ennakkoon netistä, auto parkkiin laivalle ja paluumatkalla puoli tuntia ennen satamaan saapumista sai mennä autokannelle lastaamaan juomat autoon ja siitä sitten ulos laivasta. Mielestäni erittäin kätevä systeemi. Hääjuhlat alkavat olla siis ruokia ja ohjelman loppusilauksia lukuunottamatta valmiina pidettäväksi. Kahtena viime päivänä ollaan Sonjan kanssa askarreltu koristeita hiki hatussa. Mitä tekisinkään ilman ahkeraa kaasoani?

Tänään aamulla ennen kymmentä ovikello soi ja Jarnon bestman saapui noutamaan sulhasta viettämään polttareita. Me suunnattiin Eemilin ja äitin kanssa Säkylään yhden äitini ystävän luokse. Maarit oli tehnyt meille hyvää ruokaa ja päivää vietettiin herkutellen ja jutellen. Meillä oli tarkoituksena Eemilin kanssa jäädä yöksi, mutta Eemil oli sen verran kipeän oloinen, että tultiin kotiin. Joku mahapöpö on luultavasti iskenyt, sillä maha on vähän sekaisin ja on pientä kuumeilua. Onneksi Eemil on kuitenkin juonut hyvin ja vähän syönytkin, joten eiköhän se ala pikku hiljaa helpottaa. Nyt hän ainakin nukkuu kuin tukki, joten tämä äiti taitaa nauttia hetken hiljaisuudesta!

Kesäloman viettoa

Heinäkuun viimeistä viikkoa viedään ja ensi viikolla alkaakin jo elokuu. Kesä on mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia ja viimeiset kaksi viikkoa ollaan vietetty lomaa koko perheen voimin. Jarnolla alkoi viime viikolla kesäloma ja on ihanaa, kun saadaan viettää aikaa kolmistaan - tai no, äiti on ollut viettämässä omaa lomaansa täällä meidän luona, joten neljästään ollaan tehty kaikkea.

Viime viikon alussa oli ohjelmassa meidän hääpäivä, josta jo aiemmin kirjoitin. Sen jälkeen ollaan vietetty vähän tavallisempia kesäpäiviä. Viime perjantaina käytiin Tampereella Särkänniemessä - Eemilin ensimmäinen huvipuistoreissu ja hänkin pääsi muutamaan laitteeseen. Eemil oli ilmiselvästi innoissaan karusellissa pyörimisestä, sillä kun vauhti loppui ja piti poistua laitteesta, alkoi suora huuto. Onneksi itku loppui heti, kun sai jotain muuta tekemistä. Särkänniemessä oli mukavaa viettää päivää pienen lapsen kanssa: sisäänpääsy alueelle oli ilmainen ja Koiramäkeen, akvaarioon sekä muutamaan laitteeseen pääsi alle 100cm:nen ilmaiseksi aikuisen kanssa. Oikein sopivaa huvia meidän Eemilille. Myös me aikuiset viihdyimme, vuorotellen joku jäi Eemilin kanssa ja toiset kävivät laitteessa. Oli siis kokonaisuudessaan kiva päivä.

Tämä viikko aloitettiin helteisissä tunnelmissa ja päätimme pakata laukut ja suunnata pariksi päiväksi saareen. Lämpötilat tuntuivat paljon siedettävimmiltä merellä kuin täällä kaupungissa. Parin päivän aikana saunottiin, grillattiin, veneiltiin, pelattiin korttia ja nautittiin kesästä - ihan täydellistä. Eemil pääsi viilentymään omassa pienessä altaassaan ja nautti suunnattomasti vedessä olosta. Hän potki ja läiskytti vettä minkä kerkesi. Ihanaa katsoa, kun toinen on niin innoissaan, ja huutohan siitä meinasi tulla, kun piti laittaa vaatteet takaisin päälle.

Eilen kotiuduttiin aamupäivällä ja illalla oli vuorossa ihanien ystävien tapaamista. Omalta osalta ilta tosin loppui melko lyhyeen, kiitos päänsäryn ja huimauksen.

Raumalla on tällä hetkellä meneillään pitsiviikko ja käytiin tänään illalla kävelemässä kaupungilla koko porukalla. Jarno lähti Eemilin kanssa hyvissä ajoin kotiin ja me jatkoimme terassille äidin kanssa. Pari juomaa ja tämä kaksikko oli valmis lähtemään kotiin! Ehkä huomenna sitten vähän myöhäisempään, kun on Mustan pitsin yö.

Ihanaa viikonloppua!

Just married

Luulen, että otsikko ei kaipaa sen enempää selittelyjä. Eilen 18.7.2016 sanoimme toisillemme Tahdon! Tarviiko edes kertoa, miten onnellinen olo tällä hetkellä on? Meidät vihittiin maistraatissa, jonka jälkeen käytiin perheiden ja todistajien kanssa syömässä. Illalla vielä kahviteltiin muutaman sukulaisen kanssa täällä kotona. Aivan mielettömän ihana päivä - ja kaiken kruunasi lämmin, aurinkoinen ilma. Kertokoon kuvat sen, millainen päivä eilinen oli:

Huonosti nukutut yöt ja Aatun sairastelu

Niin se juhannus sieltä sitten tuli ja meni, ja siitä on kulunut jo reilu viikko. Ei vain ole ollut aikaa ja jaksamista iltaisin kirjoittaa, sillä meillä Eemil aloitti juhannuksen jälkeen yöheräilyt ja -valvomiset. Viimeiset seitsemän tai kahdeksan yötä (eihän tässä pysy enää edes laskuissa mukana) ollaan enemmän ja vähemmän valvottu, yleensä vähän enemmän. Toisinaan Eemil nukahtaa melko nopeasti ja nukkuu hyvin siihen asti, kun me menemme nukkumaan. Sitten alkaa ähiseminen, kääntyileminen ja höpöttely eikä yht'äkkiä ollakaan enää väsyneitä. Juuri silloin, kun itse olet aivan silmät ristissä, valmiina menemään nukkumaan. Ei riitä siinä kohtaa huumori, vaikka toinen höpöttää ja juttelee iloisesti sängystään. No, yleensä Eemil nukahtaa hetken rauhoittelun jälkeen uudestaan ja nukkuu pari tuntia hyvin, kunnes alkaa taas pitää ähinää ja loppuyön nukkuu vain noin tunnin pätkissä - vaatien aina tuttia tai silittelyä siinä välissä. Siinäpä siis omat yöunet jää todella lyhyiksi ja heikkolaatuisiksi. Viime yö oli kaiken huippu. Illalla laitettiin Eemil nukkumaan mökillä kahdeksan aikaan ja vielä kotimatkankin hän nukkui hyvin, mutta kun tultiin kotiin, hän heräsi ja oli täysin pirteä. Ei siis puhettakaan nukkumisesta. Niin me sitten koko perhe valvoimme ainakin puoli kahteen..Oli turha edes yrittää laittaa Eemiliä sänkyyn, sillä hän kiljui, potki ja pyöri koko ajan. Vihdoin puoli kahden jäljistä sain hänet lukuisien laulujen jälkeen nukahtamaan ja nukkuihan hän sitten kuuteen asti. Tarviiko edes kertoa, että väsyttikö siinä kohtaa?

Sen lisäksi, että yöt on nukuttu huonosti, on ollut muutakin murhetta. Toinen kissoistamme, Aatu, on ollut viime viikosta lähtien kovin sairas. Pissailee joka paikkaan ja saa pahoja "köhimiskohtauksia" useita kertoja päivässä. Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä, ja tuloksena oli paha hengitystieinfektio ja aloitettiin antibioottikuuri siihen ja kipulääkitys mahdollisen virtsatieinfektion takia. Oireet eivät kuitenkaan helpottaneet ja tänään olimme uudestaan lääkärissä. Tällä kertaa tutkittiin oikein kunnolla: otettiin nielunäyte, verikoe ja virtsanäyte sekä ultrattiin virtsarakko. Tuloksena liuta eri diagnooseja - nielutulehdus, virtsatietulehdus, hengitystieinfektio, virtsakiteitä ja anaalirauhasimpaktio. Näistä kaikista pitäisi onneksi selvitä antibioottikuurilla sekä ruokavalion muutoksella. Pidetään peukkuja, että Aatu tuosta paranee vähitellen.

Pieni potilas lukuisten toimenpiteiden jälkeen .

Tämä päivä sai onneksi positiivisen käänteen, kun tultiin kotiin eläinlääkäristä ja Krista tuli tuomaan Eemilin kotiin kävelyreissulta. Kerroin meidän viime yöstä ja Krista lupasi ottaa Eemilin päiväksi heidän kanssaan mökille. Voin kertoa, että oli ihan mahtava juttu! Eemil lähti yhden aikaan ja minä menin nukkumaan ja nukuinkin siihen asti, kun Jarno tuli töistä neljän jälkeen. Tuli kyllä tarpeeseen kunnon päiväunet. Isot kiitokset siis hoitajille!

Täytyypä vielä lopuksi mainita viime viikonlopun Tampereen reissusta. Vietettiin koko viikonloppu siellä Eemilin kummitädin luona. Perjantaina oltiin ensin aamupäivä yhden ystäväni luona ja
iltapäivällä mentiin Mariannen luokse. Viikonloppua vietettiin ulkoillen, grillaillen, vähän ja vaihdellen kuulumisia muutaman kuukauden ajalta. Lisäksi käytiin pelaamassa lauantaina yksi kierros minigolfia. Kiva viikonloppu mukavassa seurassa.

Väsynyt golfari

Tämä ei tainnut olla se peli, kun yritetään kerätä paljon pisteitä..

Eemil ja kummitäti

Eemil nauttii lämpimästä ilmasta ja grillailusta

Ps. Ihanaa, enää reilu viikko Jarnon kesälomaan - sitten saadaan viettää aikaa koko perheen voimin!

Eemil 8kk

Aika on taas kulunut vauhdilla ja viimeisimmästä kirjoituksestakin on jo ehtinyt vierähtää tovi. Kesä on vähän sellaista aikaa, että sisällä oleskelu ei kiinnosta vaan päivät vietetään mieluusti jossain muualla kuin kotona. Siksi blogikin viettää hiljaiseloa. Nyt kuitenkin tulin kertomaan meidän maanantaisesta fysioterapia-käynnistä sekä tämänpäiväisestä 8kk-neuvolasta. Hui, miten nopeasti vauvavuosi lähenee loppuaan, Eemil on huomenna jo 8kk!

Maanantaina Eemilillä tosiaan oli fysioterapia, tarkoituksena käydä tarkistamassa, miten käsien motoriikka on kehittynyt kuukauden takaisesta. Miten hienoa oli mennä, kun Eemil näytti kuinka paljon hän oli kuukaudessa kehittynyt. Fysioterapeutti kehui kovasti Eemilin taitoja ja kehotti seuraavaksi keskittymään kämmennojan harjoitteluun. Eemilhän siis ei vielä itse ymmärrä nousta kämmennojaan, mutta pienellä aktivoinnilla ymmärtää harjoitella sitä. Saatiin ohjeeksi harjoitella kämmennojaa niin, että Eemil istuu pieniä aikoja lattialla nojaten käsiinsä - sekä eteen että sivuille. Toinen hyvä keino harjoitella on laittaa Eemil jumppapallon päälle vatsalleen ja nojata pallon kanssa eteenpäin, jolloin käsien olisi tarkoitus suoristua, ettei ylävartalo valahda alas. Istualteen ollaan jo kovasti harjoiteltu, mutta jumppapalloa meillä ei vielä ole. Sellainen taitaa olla ostoslistalla tänään.

Tänään aamulla ohjelmassa oli siis neuvola + lääkäri. Oli kivaa taas tavata meidän neuvolatätiä parin kuukauden tauon jälkeen. Myös hän kehui kovasti Eemilin kehitystä. Aluksi juteltiin tavalliseen tapaan, miten Eemil syö ja nukkuu ja sen jälkeen otettiin mittoja. Meidän "pieni" poikamme on 72,3cm pitkä ja painaa jo vähän reilu 11kg! Käsittämätöntä miten nopeasti tuo pieni ihminen kasvaa. Vaikka tuntui, että painoa olisi tullut hurjasti verrattun pituuteen, niin silti käyrät näyttivät oikein hyviltä. Painon ja pituuden suhde oli täysin normaali. Lopuksi sovittiin vielä, että menemme 10kk-neuvolaan, vaikka usein 8kk-neuvolan jälkeen seuraava käynti on vasta yhden vuoden iässä. Mielestäni on hyvä mennä käymään vielä kerran tässä välissä, etenkin kun Eemil on motorisesti hieman hidas kehittymään.

Terveydenhoitajan tapaamisen jälkeen pääsimme suoraan lääkärin vastaanotolle. Käynnillä tarkistettiin sydän, keuhkot, silmät ja korvat, sekä juteltiin Eemilin syömisestä ja nukkumisesta. Kaikki oli kunnossa, joten käynti jäi melko lyhyeksi - hyvä näin!

Nyt on aika aloittaa juhannuksen vietto. Eemil lähtee huomenna Turkuun viettämään juhannusta ja me suuntaamme RMJ:hin. Elämäni ensimmäiset festarit, ihan jännittää!

Hyvää juhannusta kaikille!

Turun reissua, noroa ja opittuja taitoja

Hiljaiseloa on taas jatkunut viikon ja paljon olisi kirjoitettavaa, mutta tuntuu, että päivässä on liian vähän tunteja kaikkien asioiden tekemiseen. Meillä oli Eemilin kanssa paljon ohjelmaa viime viikolla, eikä iltaisinkaan ollut aikaa istuutua koneen ääreen kirjoittamaan. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa taas vähän meidän kuulumisia menneeltä viikolta.

Aurinko ja lämpö hellivät viime viikolla meitä ja me nautittiin siitä. Lounastettiin ulkona kavereiden kanssa, syötiin jäätelöä - Eemilkin sai maistaa -, käytiin keinumassa, veneiltiin ja muuten vaan vietettiin aikaa ulkona. Ihana kesä, kumpa niitä kelejä tulisi lisää.

Keskiviikkona lähdettiin Lindan luokse Turkuun. Oltiin suunniteltu, että käydään lounaalla äitin kanssa ja sen jälkeen mennään shoppailemaan. Ilma oli niin helteinen, ettei olisi kiinnostanut shoppailla, mutta päätettiin kuitenkin mennä. Ensin Myllyyn ja sitten Ikeaan. Myllystä mun oli tarkoitus ostaa itselleni vähän vaatteita, mutta yllätys, poistuin sieltä pelkästään Eemilin vaatteiden kanssa. Niin tyypillistä! :D Ikeaan mentiin lähinnä Lindan sisutusinnon takia ja me vaan Eemilin kanssa katseltiin. Ikean jälkeen piti vielä käydä ruokakaupassa, ja kun sieltä päästiin Lindan luokse, oltiin ihan loppu. Pitkä ja raskas päivä kaikille. Eemil oli taas ihan mielettömän reipas, oli koko reissun hereillä eikä kitissyt kertaakaan!

Illalla Eemilin mentyä nukkumaan, tilattiin ravintolaruokaa kotiin Woltin avulla. Woltista voi siis tilata ravintolaruokaa suoraan kotiin ja hinta on sama kuin ravintolassa, päälle tulee vain muutaman euron kuljetusmaksu. Mielestäni todella hyvä keksintö - etenkin meidän tilanteessa, kun ei voitu enää lähteä ulos syömään, sillä Eemilin piti päästä nukkumaan. Syötiin siis ihanaa Siipiravintolan ruokaa Lindan keittiössä.

Viikonloppu kului jälleen vauhdilla. Vietettiin aikaa koko perheen kesken kotona ja mökillä iskän ja Kristan kanssa.

Eilen treffattiin Peppi pitkästä aikaa ja käytiin lounaalla sekä ranskalais-italialaisilla ruokamarkkinoilla. Nam, mitä kaikkia herkkuja siellä oli. Onneksi ne jatkuvat koko viikon, sillä luulen, että löydän itseni sieltä vielä toistamiseen..

Tänään ollaankin sitten vietetty koko päivä kolmestaan neljän seinän sisällä. Jarno sairastui yöllä todennäköisesti norovirukseen ja jäi aamulla kotiin. Ilmeisesti Raumalla on tällä hetkellä enemmänkin noroa liikkeellä, sillä moni tutuistani kertoi myös olevansa sairaana. Nyt jännitetään, saadaanko me Eemilin kanssa sama tauti vai säästyttäisiinkö siltä. Kamalaa, jos Eemil sairastuu, kun on niin pieni ja kuivuu helposti. Sormet ja varpaat ristiin, että meillä - tai edes Eemilillä - on hyvä vastustuskyky!

Jottei kirjoitus loppuisi noin ikävästi, on pakko kertoa, miten paljon Eemil on kehittynyt vajaassa viikossa. Tavarat ovat alkaneet pysyä hyvin käsissä ja niitä lyödään ja helistellään ahkerasti. Lisäksi sormiruokailu on alkanut vähitellen onnistua - maissinaksut osataan ottaa pöydältä ja laittaa suuhun. Myös päristely on nyt opittu ja räkä lentää alituiseen täällä. Tänään Eemil myös pääsi hieman liikkeelle peruuttamalla, mutta tätä taitoa en laske vielä opituksi. Ihanaa nähdä, miten oma lapsi kehittyy. Ja vaikka nuo taidot ovat sellaisia, mitä monet samanikäiset ovat osanneet jo pitkään ja osaavat paljon enemmänkin jo, olen todella ylpeä lapsestani. Pääasia, että oppii, vaikka oppisikin vähän hitaammin.

Ja lopuksi tärkein juttu: Sunnuntaina Eemil sanoi kolme kertaa äiti. <3 Ei ihan oikeassa muodossa, mutta aamulla, kun menin nostamaan häntä sängystä, hän katsoi minua ja sanoi "äiki". Onko mitään ihanampaa kuin kuulla oman lapsen sanovan äiti?

Fysioterapiaa ja Eemilin ensimmäinen saarireissu

Täällä on nautittu kesäisistä ilmoista sekä muuten vaan oltu vähän kiireisiä, joten kirjoittamisesta on ollut taas pieni tauko. Tässä siis vähän meidän kuluneen viikon kuulumisia.

Tiistaina oli todella lämmin päivä, voisi sanoa jopa helteinen - tosin en lämpötilaa sen tarkemmin sinä päivänä tarkistanut, mutta kuuma oli. Jo ennen puoltapäivää sai ulos lähteä shortseissa ja topissa. Meillä olikin ohjelmassa pitkä kävelylenkki Eemilin ja Mirellan kanssa. Jo alkumatkasta tuli todettua, että onneksi ei enempää tullut laitettua vaatetta, sillä hikihän siinä kävellessä tuli. Eemilkin oli vaunuissa pelkällä lyhythihaisella bodylla ja vaipalla, eikä yhtään liian vähän ollut vaatetta. Päinvastoin, tuntui, että bodykin oli liikaa. Eemil on todella hikoilevainen ja hänen vaatettamisensa on aina ollut kovin hankalaa. Tarkoitus oli, että tehdään pitkä lenkki, jotta Eemil saa nukkua pitkät päiväunet ulkona, mutta hän päättikin olla hereillä melkein koko matkan. :D Niinpä päätettiin sitten käydä vähän puistossa keinumassa, kun löydettiin sellainen verkkokeinu, mihin Eemil pääsi makaamaan. Kävelyn jälkeen palkittiin itsemme jäätelöillä ja kotiin päästyämme Eemilkin jaksoi nukkua päikkärit.

Pysähdyttiin lenkkeilyn lomassa pieneläinten hautausmaalle. <3

Eemil nautiskeli keinumisesta vähissä vaatteissa.

Illalla käytiin vielä kokeilemassa pappan skootteria ja Eemilkin sai istua sen päällä.

Soitin tiistaina neuvolaan kysyäkseni, josko Eemilin kanssa tarvitsisi käydä fysioterapiassa, kun hänen käsien motoriikkaa on kovin heikkoa ikäisekseen. Lelut ei kiinnosta ja niitä ei jakseta sekuntia kauempaa pidellä. Terveydenhoitaja neuvoi soittamaan fysioterapeutille ja saatiinkin aika jo heti seuraavaksi päiväksi. Sinne meno hieman mietitytti minua, mutta oli todella hyvä, että mentiin. Fysioterapeutti kyseli paljon Eemilin taidoista ja teki paljon erilaisia juttuja Eemilin kanssa. Saatiin paljon ohjeita kotiin, miten voidaan harjoituttaa käsien motoriikkaa ja jo parissa päivässä kehitystä on tullut runsaasti. Eemilin suurin ongelma on siis se, että peukalo on muiden sormien alla, jolloin leluihin tarttuminen on hankalaa. Ollaan nyt harjoiteltu pullasudin kanssa niin, että kutitetaan peukalon kohdalta, jolloin se automaattisesti tulee pois nyrkistä ja tällöin leluunkin on helpompi tarttua. Myös muut lelut ovat alkaneet kiinnostaa ja tavarat pysyvät koko ajan entistä paremmin käsissä ja niitä välillä jopa heilutellaan, viedään suuhun ja vaihdetaan kädestä toiseen. Sellaisia asioita, joita tähän asti ei kunnolla ole tapahtunut. Olen niin ylpeä lapsestani! Toinen ongelma, mikä aiheuttaa sen, ettei lelut oikein pysy käsissä on, että Eemil ei jaksa keskittyä riittävästi niiden kanssa touhuamiseen. Jos lelun antaa hänelle käteen, se todennäköisesti putoaa melkein heti alas. Hänen kiinnostustaan leluun täytyy herätellä tovin, ennen kuin antaa hänen tarttua siihen. Kun hän on kiinnittänyt kaiken huomionsa leluun, hän jaksaa kauankin katsella ja ihmetellä sitä. Eli todennäköisesti kyse ei ole mistään vakavasta, vaan siitä, että on liikaa virikkeitä ympärillä ja hänen kanssaan täytyy vain paljon keskittyä vain siihen yhteen asiaan kerrallan.

Loppuviikko onkin kulunut sitten kovasti harjoitellen Eemilin kanssa ja viikonloppuna rentouduttiin saaressa. Jarnon suvulla on kesäpaikka Voitkan-saaressa ja lähdettiin eilen sinne viettämään viikonloppua. Kyseessä oli Eemilin ensimmäinen saarireissu ja vähän jännitti, miten hän reagoi venematkaan. Meidän onneksemme hän ei ollut moksiskaan moottorin äänestä tai pienestä tuulesta. Hän oli kuin olisi useamminkin veneillyt. :D Viikonloppu sujui muutenkin oikein ihanasti: Eemil oli ihana oma itsensä koko reissun ja nukkui sekä söi hyvin. Eilen saatiin nauttia lämpimästä säästä ulkona ja tänään sitten lädettiinkin jo ennen puoltapäivää kotiin.

Ei uskoisi, että vain yhdeksi yöksi oltiin menossa..

Vanha navetta.

Näkymä pihalta.

Päikkäreille meno ei oikein herraa kiinnostanut heti. :D

Kotimatkalle lähdössä.

Meitä oli saaressa meidän lisäksi Jarnon äiti ja täti miehiensä kanssa ja Eemilkin nautti, kun hänellä oli monta hauskuuttajaa. Vielä ainakaan toistaiseksi Eemil ei vierasta kauheasti. Saattaa vähän kääntää päätään poispäin, jos ei tunnista ihmistä, mutta äkkiä tottuu ja alkaa höpötellä uusillekin ihmisille.

Vaikka yö tulikin nukuttua hyvin, niin kyllä se saarielämä vie omat veronsa, joten taitaa olla hyvä suunnata seuraavaksi nukkumaan.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Synttäriviikonloppua

Meillä on ollut täällä melko kiireistä viime päivät, mutta nyt onneksi on hulina rauhoittunut. On välillä ihan kivaa, kun on paljon ohjelmaa ja aika kuluu äkkiä, mutta nautin kyllä enemmän näistä päivistä, kun saa rauhassa aloitella päivää ja edetä omaan tahtiin. Eemilkin nauttii selvästi enemmän rauhallisista päivistä kuin kiireisistä.

Meidän ihana pötkylä.

Perjantaina pääsin rauhassa ruokakauppaan, kun Emma tuli vahtimaan Eemiliä - melko helppo nakki taisi olla, kun toinen vaan nukkui lähes koko ajan, mutta kiitos vielä Emmalle! :) Paljon piti kantaa tavaraa kaupasta, sillä lauantaina tuli kahvivieraita, joita varten oli tarkoitus leipoa. Onneksi äiti tuli jo perjantaina avuksi, sillä yksinään olisi ollut aivan liikaa tehtävää. Kiitos siis myös hänelle! Koko perjantai-ilta kului siis leipomisen merkeissä. Leivottiin kaksi Bailey's-juustokakkua ja yksi iso kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakku. (Ohjeita voi kysellä, jos kiinnostaa.)

Bailey's-juustokakku

Kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakku

Launtaiaamupäivän ohjelmaksi jäi vain voileipäkakun koristeleminen ja siivoaminen. Äiti lähti onneksi Eemilin kanssa ulos, että saatiin siivota rauhassa. Vieraat saapuivat klo 14. Oli ihanaa saada minulle läheiset ihimiset juhlistamaan syntymäpäivääni. Syntymäpäivä on hyvä syy kutsua vieraita kylään - muuten sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin!

Illaksi olin kutsunut parhaat ystäväni meille juhlimaan synttäreitäni. Meitä oli hyvä porukka täällä ja ilta kului vauhdilla: Syötiin, juotiin ja pelattiin Koomaa. :D Pakko sanoa, että oli ihan älyttömän hauskaa! Täältä jatkettiin vielä Putkaan jatkamaan iltaa ja tanssittiin hyvän musiikin tahdissa. Kiitos rakkaat mahtavasta illasta ja lahjoista! <3

Rakkaat Apinat

Nakkisämpylä

Kooma

Kooman aiheuttama hulluus!

Sunnuntaina oli virallinen syntymäpäiväni ja vaikka heräsinkin kotoa siskoni vierestä, oli ihanaa herätä puhelinsoittoon ja kuulla onnentoivotukset ensimmäisenä omalta rakkaalta. Linda oli kaverinsa kanssa täällä yötä ja Jarno sekä Eemil olivat evakossa Hinnerjoella. Sain heidät onneksi takaisin jo 12 aikaan ja loppupäivän sain viettää rakkaideni kanssa - ihanaa! Illalla sain vielä viimeisen lahjani, kauan odottamani Victoria's Secretin hajuvesipaketin. Tämä tyttö oli niin iloinen! Se ilo tosin päättyi hetkeksi pari tuntia myöhemmin...voihan jääkiekko, sanon vaan!

Tänään sää on suosinut meitä ja ollaan nautitttu auringosta oikein kunnolla. Päivällä lähdettiin käymään kaupungissa Eemilin ja Mirellan kanssa ja hetken mielijohteesta päätettiin käydä kaupassa hakemassa salaattiainekset, valmistaa salaatti ja lähteä nauttimaan sitä ulos. Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona kuin sisällä. Mentiin Parpansalin puistoalueelle istuskelemaan ja syömään lounasta. Eemilkin pääsi kokeilemaan ruohikolla oleilua, mutta ei ainakaan vielä innostunut asiasta. Kauhea huuto alkoi heti, kun jalat koekstti nurmikkoa. :D Voi äidin pientä!

Ihanaa salaattia hyvässä seurassa!

Kesämies ulkoilemassa.

Illalla käytiin vielä koko perheen voimin merenrannassa ihailemassa kaunista merta ja auringonpaistetta. Nyt vielä vähän telkkaria ja sitten nukkumaan.

Iloa ja surua

Meidän alkuviikko on sujunut mukavissa merkeissä. Ilmat ovat olleet vähän vaihtelevia, mutta onneksi ollaan saatu aika kulumaan sisälläkin. Eemil viihtyy hyvin leikkimatolla, kunhan joku on siinä vieressä viihdyttämässä häntä ja jaksaa hän viihdyttää itse itseäänkin siinä. Mahtava keksintö!

Aika kuluu hyvin jääkiekkoa katsellen.. :D

Eilisen päivän kohokohta oli ehdottomasti kirppiksellä käynti. Totesin maanantaina, että Eemil on kasvanut jo osasta 74cm vaatteista yli ja siksi oli pakko lähteä etsimään isompia vaatteita. Miten toinen voi kasvaa noin nopeesti? Voisiko ajankulkua hiukan hidastaa? Lähdin siis etsimään lähinnä bodyja sekä paitoja ja onneksi muutaman myös löysin. Ostin loppujen lopuksi muovikassillisen vaatteita vajaalla 12€:lla. Kirppikset on niin kannattavia!

Illalla kävin vielä hakemassa Eemilille hyppykiikun. Eemil potkii hirveesti jaloillaan ja ajattelin, että tollanen hyppykiikku voisi olla aika kiva tapa käyttää niitä jalkoja. Vielä Eemil ei ole ihan ymmärtänyt sen ideaa, mutta eiköhän harjoittelu tee mestarin.

En kestä, kun hän on niin suloinen!

Tänään lähdettiin aamulla tuttavaperheen luokse kylään. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä heti aamulla ulos. Vietettiin melkein koko päivä kylässä ja aika kului todella vauhdilla. Paikassa, jossa oltiin, on kolme lasta - vajaa kaksivuotias poika ja kaksi alakouluikäistä poikaa - ja kyllä sitä ääntä ja vilinää riitti! :) Eemil on melko säikky, kun meillä kotona ei suurempia meluja kuulu, joten on hyvä viedä häntä välillä ääniterapiaan.

Kun Jarno pääsi töistä, lähdettiin käymään hautausmaalla. Tänään isosiskoni täyttäisi 29, jos vielä eläisi. Elinan, siskoni, kuoleman jälkeen hänen syntymäpäivänsä ja kuolinpäivänsä ovat olleet minulle ikäviä. Silloin tunteet nousevat tavallista helpommin pintaan ja ikävä on suurempi kuin muina päivinä. Vaikka Elinan kuolemasta on aikaa jo kohta kuusi vuotta, välillä tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Surettaa, itkettää, harmittaa, kun ajattelee häntä. On vain niin kova ikävä! <3 Tänäänkin vein ruusuja hänen haudalleen, kuten olen vienyt jo viitenä edellisenäkin vuonna. Tuntuu niin väärältä! Hyvää syntymäpäivää rakas sisko sinne, missä ikinä nyt oletkaan! <3

Elina ja minä <3

Kun lähdettiin haudalta, pieni orava kulki meidän lähellä. Se oli todella kesy ja katsoi meitä pitkään. Pienen hetken ajattelin, olisiko se ollut Elina, joka kävi meitä tervehtimässä..