Fysioterapiaa ja Eemilin ensimmäinen saarireissu

Täällä on nautittu kesäisistä ilmoista sekä muuten vaan oltu vähän kiireisiä, joten kirjoittamisesta on ollut taas pieni tauko. Tässä siis vähän meidän kuluneen viikon kuulumisia.

Tiistaina oli todella lämmin päivä, voisi sanoa jopa helteinen - tosin en lämpötilaa sen tarkemmin sinä päivänä tarkistanut, mutta kuuma oli. Jo ennen puoltapäivää sai ulos lähteä shortseissa ja topissa. Meillä olikin ohjelmassa pitkä kävelylenkki Eemilin ja Mirellan kanssa. Jo alkumatkasta tuli todettua, että onneksi ei enempää tullut laitettua vaatetta, sillä hikihän siinä kävellessä tuli. Eemilkin oli vaunuissa pelkällä lyhythihaisella bodylla ja vaipalla, eikä yhtään liian vähän ollut vaatetta. Päinvastoin, tuntui, että bodykin oli liikaa. Eemil on todella hikoilevainen ja hänen vaatettamisensa on aina ollut kovin hankalaa. Tarkoitus oli, että tehdään pitkä lenkki, jotta Eemil saa nukkua pitkät päiväunet ulkona, mutta hän päättikin olla hereillä melkein koko matkan. :D Niinpä päätettiin sitten käydä vähän puistossa keinumassa, kun löydettiin sellainen verkkokeinu, mihin Eemil pääsi makaamaan. Kävelyn jälkeen palkittiin itsemme jäätelöillä ja kotiin päästyämme Eemilkin jaksoi nukkua päikkärit.

Pysähdyttiin lenkkeilyn lomassa pieneläinten hautausmaalle. <3

Eemil nautiskeli keinumisesta vähissä vaatteissa.

Illalla käytiin vielä kokeilemassa pappan skootteria ja Eemilkin sai istua sen päällä.

Soitin tiistaina neuvolaan kysyäkseni, josko Eemilin kanssa tarvitsisi käydä fysioterapiassa, kun hänen käsien motoriikkaa on kovin heikkoa ikäisekseen. Lelut ei kiinnosta ja niitä ei jakseta sekuntia kauempaa pidellä. Terveydenhoitaja neuvoi soittamaan fysioterapeutille ja saatiinkin aika jo heti seuraavaksi päiväksi. Sinne meno hieman mietitytti minua, mutta oli todella hyvä, että mentiin. Fysioterapeutti kyseli paljon Eemilin taidoista ja teki paljon erilaisia juttuja Eemilin kanssa. Saatiin paljon ohjeita kotiin, miten voidaan harjoituttaa käsien motoriikkaa ja jo parissa päivässä kehitystä on tullut runsaasti. Eemilin suurin ongelma on siis se, että peukalo on muiden sormien alla, jolloin leluihin tarttuminen on hankalaa. Ollaan nyt harjoiteltu pullasudin kanssa niin, että kutitetaan peukalon kohdalta, jolloin se automaattisesti tulee pois nyrkistä ja tällöin leluunkin on helpompi tarttua. Myös muut lelut ovat alkaneet kiinnostaa ja tavarat pysyvät koko ajan entistä paremmin käsissä ja niitä välillä jopa heilutellaan, viedään suuhun ja vaihdetaan kädestä toiseen. Sellaisia asioita, joita tähän asti ei kunnolla ole tapahtunut. Olen niin ylpeä lapsestani! Toinen ongelma, mikä aiheuttaa sen, ettei lelut oikein pysy käsissä on, että Eemil ei jaksa keskittyä riittävästi niiden kanssa touhuamiseen. Jos lelun antaa hänelle käteen, se todennäköisesti putoaa melkein heti alas. Hänen kiinnostustaan leluun täytyy herätellä tovin, ennen kuin antaa hänen tarttua siihen. Kun hän on kiinnittänyt kaiken huomionsa leluun, hän jaksaa kauankin katsella ja ihmetellä sitä. Eli todennäköisesti kyse ei ole mistään vakavasta, vaan siitä, että on liikaa virikkeitä ympärillä ja hänen kanssaan täytyy vain paljon keskittyä vain siihen yhteen asiaan kerrallan.

Loppuviikko onkin kulunut sitten kovasti harjoitellen Eemilin kanssa ja viikonloppuna rentouduttiin saaressa. Jarnon suvulla on kesäpaikka Voitkan-saaressa ja lähdettiin eilen sinne viettämään viikonloppua. Kyseessä oli Eemilin ensimmäinen saarireissu ja vähän jännitti, miten hän reagoi venematkaan. Meidän onneksemme hän ei ollut moksiskaan moottorin äänestä tai pienestä tuulesta. Hän oli kuin olisi useamminkin veneillyt. :D Viikonloppu sujui muutenkin oikein ihanasti: Eemil oli ihana oma itsensä koko reissun ja nukkui sekä söi hyvin. Eilen saatiin nauttia lämpimästä säästä ulkona ja tänään sitten lädettiinkin jo ennen puoltapäivää kotiin.

Ei uskoisi, että vain yhdeksi yöksi oltiin menossa..

Vanha navetta.

Näkymä pihalta.

Päikkäreille meno ei oikein herraa kiinnostanut heti. :D

Kotimatkalle lähdössä.

Meitä oli saaressa meidän lisäksi Jarnon äiti ja täti miehiensä kanssa ja Eemilkin nautti, kun hänellä oli monta hauskuuttajaa. Vielä ainakaan toistaiseksi Eemil ei vierasta kauheasti. Saattaa vähän kääntää päätään poispäin, jos ei tunnista ihmistä, mutta äkkiä tottuu ja alkaa höpötellä uusillekin ihmisille.

Vaikka yö tulikin nukuttua hyvin, niin kyllä se saarielämä vie omat veronsa, joten taitaa olla hyvä suunnata seuraavaksi nukkumaan.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Synttäriviikonloppua

Meillä on ollut täällä melko kiireistä viime päivät, mutta nyt onneksi on hulina rauhoittunut. On välillä ihan kivaa, kun on paljon ohjelmaa ja aika kuluu äkkiä, mutta nautin kyllä enemmän näistä päivistä, kun saa rauhassa aloitella päivää ja edetä omaan tahtiin. Eemilkin nauttii selvästi enemmän rauhallisista päivistä kuin kiireisistä.

Meidän ihana pötkylä.

Perjantaina pääsin rauhassa ruokakauppaan, kun Emma tuli vahtimaan Eemiliä - melko helppo nakki taisi olla, kun toinen vaan nukkui lähes koko ajan, mutta kiitos vielä Emmalle! :) Paljon piti kantaa tavaraa kaupasta, sillä lauantaina tuli kahvivieraita, joita varten oli tarkoitus leipoa. Onneksi äiti tuli jo perjantaina avuksi, sillä yksinään olisi ollut aivan liikaa tehtävää. Kiitos siis myös hänelle! Koko perjantai-ilta kului siis leipomisen merkeissä. Leivottiin kaksi Bailey's-juustokakkua ja yksi iso kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakku. (Ohjeita voi kysellä, jos kiinnostaa.)

Bailey's-juustokakku

Kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakku

Launtaiaamupäivän ohjelmaksi jäi vain voileipäkakun koristeleminen ja siivoaminen. Äiti lähti onneksi Eemilin kanssa ulos, että saatiin siivota rauhassa. Vieraat saapuivat klo 14. Oli ihanaa saada minulle läheiset ihimiset juhlistamaan syntymäpäivääni. Syntymäpäivä on hyvä syy kutsua vieraita kylään - muuten sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin!

Illaksi olin kutsunut parhaat ystäväni meille juhlimaan synttäreitäni. Meitä oli hyvä porukka täällä ja ilta kului vauhdilla: Syötiin, juotiin ja pelattiin Koomaa. :D Pakko sanoa, että oli ihan älyttömän hauskaa! Täältä jatkettiin vielä Putkaan jatkamaan iltaa ja tanssittiin hyvän musiikin tahdissa. Kiitos rakkaat mahtavasta illasta ja lahjoista! <3

Rakkaat Apinat

Nakkisämpylä

Kooma

Kooman aiheuttama hulluus!

Sunnuntaina oli virallinen syntymäpäiväni ja vaikka heräsinkin kotoa siskoni vierestä, oli ihanaa herätä puhelinsoittoon ja kuulla onnentoivotukset ensimmäisenä omalta rakkaalta. Linda oli kaverinsa kanssa täällä yötä ja Jarno sekä Eemil olivat evakossa Hinnerjoella. Sain heidät onneksi takaisin jo 12 aikaan ja loppupäivän sain viettää rakkaideni kanssa - ihanaa! Illalla sain vielä viimeisen lahjani, kauan odottamani Victoria's Secretin hajuvesipaketin. Tämä tyttö oli niin iloinen! Se ilo tosin päättyi hetkeksi pari tuntia myöhemmin...voihan jääkiekko, sanon vaan!

Tänään sää on suosinut meitä ja ollaan nautitttu auringosta oikein kunnolla. Päivällä lähdettiin käymään kaupungissa Eemilin ja Mirellan kanssa ja hetken mielijohteesta päätettiin käydä kaupassa hakemassa salaattiainekset, valmistaa salaatti ja lähteä nauttimaan sitä ulos. Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona kuin sisällä. Mentiin Parpansalin puistoalueelle istuskelemaan ja syömään lounasta. Eemilkin pääsi kokeilemaan ruohikolla oleilua, mutta ei ainakaan vielä innostunut asiasta. Kauhea huuto alkoi heti, kun jalat koekstti nurmikkoa. :D Voi äidin pientä!

Ihanaa salaattia hyvässä seurassa!

Kesämies ulkoilemassa.

Illalla käytiin vielä koko perheen voimin merenrannassa ihailemassa kaunista merta ja auringonpaistetta. Nyt vielä vähän telkkaria ja sitten nukkumaan.

Iloa ja surua

Meidän alkuviikko on sujunut mukavissa merkeissä. Ilmat ovat olleet vähän vaihtelevia, mutta onneksi ollaan saatu aika kulumaan sisälläkin. Eemil viihtyy hyvin leikkimatolla, kunhan joku on siinä vieressä viihdyttämässä häntä ja jaksaa hän viihdyttää itse itseäänkin siinä. Mahtava keksintö!

Aika kuluu hyvin jääkiekkoa katsellen.. :D

Eilisen päivän kohokohta oli ehdottomasti kirppiksellä käynti. Totesin maanantaina, että Eemil on kasvanut jo osasta 74cm vaatteista yli ja siksi oli pakko lähteä etsimään isompia vaatteita. Miten toinen voi kasvaa noin nopeesti? Voisiko ajankulkua hiukan hidastaa? Lähdin siis etsimään lähinnä bodyja sekä paitoja ja onneksi muutaman myös löysin. Ostin loppujen lopuksi muovikassillisen vaatteita vajaalla 12€:lla. Kirppikset on niin kannattavia!

Illalla kävin vielä hakemassa Eemilille hyppykiikun. Eemil potkii hirveesti jaloillaan ja ajattelin, että tollanen hyppykiikku voisi olla aika kiva tapa käyttää niitä jalkoja. Vielä Eemil ei ole ihan ymmärtänyt sen ideaa, mutta eiköhän harjoittelu tee mestarin.

En kestä, kun hän on niin suloinen!

Tänään lähdettiin aamulla tuttavaperheen luokse kylään. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä heti aamulla ulos. Vietettiin melkein koko päivä kylässä ja aika kului todella vauhdilla. Paikassa, jossa oltiin, on kolme lasta - vajaa kaksivuotias poika ja kaksi alakouluikäistä poikaa - ja kyllä sitä ääntä ja vilinää riitti! :) Eemil on melko säikky, kun meillä kotona ei suurempia meluja kuulu, joten on hyvä viedä häntä välillä ääniterapiaan.

Kun Jarno pääsi töistä, lähdettiin käymään hautausmaalla. Tänään isosiskoni täyttäisi 29, jos vielä eläisi. Elinan, siskoni, kuoleman jälkeen hänen syntymäpäivänsä ja kuolinpäivänsä ovat olleet minulle ikäviä. Silloin tunteet nousevat tavallista helpommin pintaan ja ikävä on suurempi kuin muina päivinä. Vaikka Elinan kuolemasta on aikaa jo kohta kuusi vuotta, välillä tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Surettaa, itkettää, harmittaa, kun ajattelee häntä. On vain niin kova ikävä! <3 Tänäänkin vein ruusuja hänen haudalleen, kuten olen vienyt jo viitenä edellisenäkin vuonna. Tuntuu niin väärältä! Hyvää syntymäpäivää rakas sisko sinne, missä ikinä nyt oletkaan! <3

Elina ja minä <3

Kun lähdettiin haudalta, pieni orava kulki meidän lähellä. Se oli todella kesy ja katsoi meitä pitkään. Pienen hetken ajattelin, olisiko se ollut Elina, joka kävi meitä tervehtimässä..

Viikonlopun kuulumisia

Tässä vähän meidän viikonlopun kuulumisia. Perjantaina päästiin vielä ulkoilemaan, mutta muuten viikonloppua on vietetty pääsääntöisesti sisällä, kiitos tuon ihanan ilman.

Minulla oli perjantaina sovittuna tapaamisaika tutoropettajani kanssa Porissa klo 10 ja yllättäen meille tuli Eemilin kanssa pienoinen kiire aamulla. Saavuimme koululle muutaman minuutin myöhässä, mutta onneksi se ei haitannut, sillä aikaa oli varattu riittävästi. Olin sopinut tapaamisen, koska ilmoittauduin ensi syksyksi läsnäolevaksi ja ajattelin tekeväni jotain pieniä suorituksia marraskuussa alkavan harjoittelun lisäksi. Nyt on aika selvää, mitä juttuja suoritan syksyllä ja keväänkin tulevat opinnot ovat melko lailla selviä - nyt voi hyvillä mielin nauttia kesästä kotona Eemilin kanssa, kun syksyn kuviot elokuussa päättyvän äitiysloman jälkeen ovat selvillä, jes! :)

Tässä osviittaa tulevasta syksystä opintojen osalta..

Tapaamisen jälkeen oli luvassa ihan parhaiden ystävien kanssa lounastamista. Minttu ja Linda olivat kolme kuukautta vaihdossa ja saapuivat tällä viikolla takaisin Suomeen. Oli ihanaa nähdä näitä ystäviä, sekä tietysti kolmatta opiskelukaveria, Elliä, pitkästä aikaa. Lounaan jälkeen käveltiin Kirjurinluotoon jätskille ja nautittiin ihanasta ilmasta. Eemil nukkui päikkäreitä rattaissa, kun me käveltiin ympäri puistoa. Päätettiin sitten vielä ennen meidän kotiinlähtöä kävellä Mintun luokse ja istuskeltiin siellä sitten jonkun aikaa, kunnes kello alkoi olla jo niin paljon, että oli pakko lähteä kohti Raumaa.

Kuva on viime syksyltä, mut nää tytöt on vaan niin ihania! <3

Illalla lähdettiin vielä koko perheen voimin saunomaan ja grillaamaan Narville Sonjan ja Miikkan kanssa. Ilma alkoi jo viiletä, mutta oli mielettömän kaunis ja tyyni ilta. Ihana ilta ihanien ystävien kanssa! Kuvat kertokoon sen, miten kaunista oli!

Eilen Eemil aloitti päivän jo seitsemän aikaan, mutta jaksoi taas höpötellä jonkun aikaa yksinään sängyssä, ennen kuin Jarno nousi hänen kanssaan ylös. Oli ihanaa saada jäädä sänkyyn loikoilemaan, kun Jarno nousi Eemilin kanssa. Aamupäivä vietettiin kotona ja Eemilin päikkäriaika osui juuri sopivasti Suomen pelin kohdalle, mikä tuuri! ;) Pelin jälkeen tehtiin tortilloja ja lähdettiin käymään Eemilin kummien luona. Illalla näin vielä Sonjaa ja taas tuli maailmaa parannettua oikein urakalla!

Tänään ilma on ollut vielä tuplasti surkeampi kuin eilen, eikä viitsitty lähteä katsomaan koiranäyttelyä Lähdepellolle, niin kuin olin suunnitellut. Vesisade, kylmä, ja tuuli - ei oikein houkutteleva yhtälö. Niinpä pakattiin Eemilin tavarat laukkuun ja suunnattiin Kortelaan visiitille. Eemil sai ruuan siellä ja päätettiin lähteä koko porukan voimin siitä pizzalle. Nyt on maha täynnä ja kohta alkaa jääkiekko ja sitä tuleekin koko loppuilta. Sitä taidetaan meillä seurata tänään loppupäivä.

Mukavaa sadepäivän jatkoa teille!

Ekaa kertaa puistossa

Tänään vihdoin koitti se päivä, kun Eemil pääsi ensimmäistä kertaa puistoon keinumaan. Meinattiin jo äitienpäivänä käydä Keskuspuistossa keinumassa, mutta käveltiinkin ihan eri suuntaan, niin jäi puistoreissu tekemättä.

Herättiin tänään taas tavalliseen tapaan kuuden jälkeen, mutta onneksi Eemil jaksoi loikoilla tunnin verran ennen kuin alkoi kuulua sellaista ääntä, että nyt mä haluun jo pois täältä sängystä. Syötiin aamupuuro ja ajattelin, että voitaisiin lähteä heti aamupäivällä puistoon, mutta äkkiä se aika vaan kuluikin leikkien sisällä ja päätin ,että mennäänkin vasta Eemilin päikkäreitten jälkeen.

Otin mukaan syöttötuolin pehmusteen, jotta sain keinusta tehtyä hieman pienemmän ja pehmeämmän Eemilille. Kun laitoin Eemilin keinuun, hän oli ensin vähän ihmeissään, mutta kun annoin hiukan vauhtia, niin johan alkoi poika nauttia. Ilmeet olivat aivan ihania ja Eemil päästi välillä oikein kunnon riemunkiljahduksia. Oli niin ihanaa huomata, miten paljon Eemil piti keinumisesta!

Meidän kielimies :D 

<3

Kun Jarno tuli töistä, lähdettiin kävelylle. Käveltiin katsomaan kaupunkiin saapunutta Tivoli Seiterää ja ajattelin mennä yhteen laitteeseen, mutta tuntui jotenkin tyhmältä mennä yksin, joten kierrettiin alue vain läpi ja lähdettiin pois. 

Käytiin hetki sitten saunassa ja nyt on niin ihana olo. Vielä vähän jääkiekkoa ja sitten nukkumaan!

Syöttötuolin valinta

Eemil täytti reilu kaksi viikkoa sitten puoli vuotta ja ajankohtaiseksi tuli syöttötuolin hankkiminen. Olin jo pitkään puhunut Jarnolle, että haluan Stokken Tripp Trapp -syöttötuolin meille, mutta hän ei oikein lämmennyt ajatukselle sen kalliin hinnan takia. Yritin etsiä netistä käytettynä sellaista, mutta juuri sillä hetkellä ei sopivaa tuntunut löytyvän. Niinpä rupesin tutkailemaan erilaisia vaihtoehtoja - ja kyllähän niitä löytyi. Löysin monta erilaista syöttötuolimallia, jotka muistuttivat kovasti Tripp Trappia, mutta olivat hinnaltaan huomattavasti edullisempia. Vertailin muutamaa eri mallia ja lopulta päädyttiin hyvässä yhteisymmärryksessä Baby Danin valkoiseen, puiseen syöttötuoliin. Tilaus tehtiin Lekmeriltä ja samaan tilaukseen otettiin myös syöttötuoliin kuuluva pehmuste ihanalla eläinkuosilla.

Baby Dan, syöttötuolin pehmuste, universal, Tarok, vaaleanharmaa/minttu. Kuva lainattu lekmer.fi -sivulta.

Baby Dan, puinen syöttötuoli turvakaarella ja valjailla, white. Kuva lainattu lekmer.fi -sivulta.

Baby Dan syöttötuoli on erittäin tukeva pitkien tukijalkojensa ansiosta. Istuinosan ja jalkatason korkeutta saa helposti säädettyä lapsen pituuden mukaan, joten tuolia pystyy käyttämään monta vuotta. Tuoliin kuuluvat turvakaari sekä valjaat.

Ennen syöttötuolia Eemil söi sitterissä ja välillä Bumbossa. Etenkin sitterissä syöttäminen alkoi vähitellen tuntua hieman hankalalta, kun sitä ei saanut mielestäni riittävän hyvään asentoon - varsinkin kun Eemil yritti koko ajan itse pystympään asentoon. Syöttötuoli saapui viime viikon alussa ja minulla on siitä pelkästään hyvää sanottavaa. Eemil osaa jo istua siinä melko hyvin ja selvästi tykkää, kun saa olla pystyasennossa. Tosin välillä syömisestä ei meinaa tulla mitään, kun on niin paljon katseltavaa. Pää pyörii oikealta vasemmalle ja toisinpäin, eikä tämä äiti meinaa millään osua lusikalla suuhun. :D No, pääasia on, että lapsi tykkää!

Pieni mies ensimmäistä kertaa omassa syöttötuolissaan.

Viimeiseksi täytyy kiittää suuresti Eemilin mummaa ja vaaria, jotka halusivat ostaa tämän tuolin lapsenlapselleen puolivuotislahjaksi. Kiitos siis Kristalle ja iskälle! <3

Pidennettyä viikonloppua ja ensimmäinen äitienpäivä

Jos perjantaina olisi ollut askelmittari mukana matkassa, en uskalla edes arvata kuinka monta tuhatta askelta päivän aikana kertyi. Lähdettiin jo aamulla ennen kymmentä kävelemään kauppatoria kohti ja sieltä hypättiin bussiin. Suunnitelmana oli käydä pikaisesti Myllyssä ja siitä kävellä sitten Ikeaan. No, suunnitelmat hieman muuttui.. :D Myllyssä meni oletettua enemmän aikaa, vaatekaupat käytiin pariin kertaan läpi ja yht'äkkiä tajuttiin, että kello lähestyi neljää. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus olla viimeistään kahdelta Ikeassa ja neljän bussilla jo matkalla kohti kotia. Aikataulun muutokset ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä suunnitelmissa ei ollut mitään muuta sille päivälle. Äidin luona oltiin vihdoin puoli seitsemän aikaan ja kyllä oli jalat väsyneet shoppailusta!

Olen äärettömän ylpeä Eemilistä. Hän oli oikea auringonpaiste koko päivän. :) On helppoa, kun voi lähteä joskus päiväksi kaupoille Eemilin kanssa ilman, että pitää jo etukäteen murehtia, miten hän viihtyy ja jaksaa. Joka kerta, kun ollaan oltu reissussa, poika on ollut oma, iloinen itsensä. Ihan mahtavaa!

Eemil oli ihan intona, kun oli niin paljon uusia juttuja. Pää pyöri ja hyöri joka suuntaan.

Kotimatkalle lähdössä yksi väsynyt matkustaja!

Lauantaina me vietettiin äitienpäivää vähän etukäteen. Äiti oli varannut meille piknik-risteilyn, jotta päästäisiin syömään hyvin ja viettämään aikaa perheen kesken. Äiti halusi nimenomaan viettää äitienpäivää jo lauantaina, jotta me saataisiin viettää mun ensimmäistä äitienpäivää kotona. :) Meitä oli matkalla siis minä, Jarno, Eemil, äiti ja siskoni Linda. 

Aamulla oli siis aikainen herätys, sillä laiva lähti jo 8.45. Onneksi Eemiliä ei tarvinnut herättää väkisin, vaan hän alkoi höpötellä iloisesti jo ennen kuutta. Ei ole ihanampaa tapaa herätä kuin oman lapsen huhuilu sängystään! 

Oltiin terminaalissa oikein hyvään aikaan, ei tarvinnut odottaa laivaan pääsyä vaan saatiin kävellä suoraan sisälle. Suunnattiin ensin rauhalliseen paikkaan istuskelemaan ja tutkailtiin vähän ohjelmatarjontaa. Minä laulamista rakastavana ihmisenä bongasin heti karaoken ja päätettiin lähteä sinne. Sen jälkeen alettiin odottamaan ruokailua. Eemil sai lounaan ennen meidän syömistä ja ajattelin, että hän nukkuisi sen ajan, kun me ollaan buffetissa, mutta toisin kävi. Onneksi Eemil viihtyy hyvin rattaissa ja hän sieltä katseli, kun me syötiin. Kun siirryin jälkiruuan pariin, laitoin Eemilin syöttötuoliin ja annoin hänen vähän maistaa rahkaa. Sen jälkeen ei oma välipala oikein tuntunut maistuvan.. :D

Kahden maissa vaihdettiin laivaa ja lähdettiin takaisin kohti Turkua. Tälle matkalle oltiin varattu pieni hytti, että Eemil pääsee rauhalliseen paikkaan nukkumaan päiväunet. Tämän ajan käytin hyväkseni ja suuntasin shopping worldiin ostoksille - Jarno halusi jäädä päikkäreille Eemilin kanssa. ;) Olen suhteellisen huono shoppailija, mutta Viking Gracelta löytyvä Victoria's Secret kiinnosti minua kovasti. Rakastan niitä hajuvesiä ja vinkkasin myös Jarnoa lähestyvästä syntymäpäivästäni. Jokseenkin luulen, että vinkki meni melko hyvin perille. 

Vähän houkuttelis kattoa tonne sisälle..

Laiva oli satamassa kahdeksan aikaan ja siitä suuntasimme vielä äidin luokse hakemaan tavarat ja antamaan Eemilille iltapalaa. Kun vihdoin päästiin kotimatkalle, täytyi oikein keskittyä, että sai pidettyä silmät auki. Väsymys oli ihan valtava. Onneksi on kevät ja illat ovat valoisia. Pimeällä ajamisesta tuskin olisi tullut mitään.

Tänään ollaankin sitten vietetty mun ensimmäista äitienpäivää. <3 Sain aamulla loikoilla sängyssä pitkään, kun Jarno hoiti Eemilin aamupesut ja syöttämisen. Tämän jälkeen sain vielä aamupalan sänkyyn - luksusta!

Aamiaisen jälkeen lähdettiin Hinnerjoelle Jarnon äidin luokse. Siellä vietettiin aikaa Eemilin serkkujen ja Jarnon veljien kanssa. Jarnon äiti oli tehnyt ruokaa koko porukalle ja syötiin siis äitienpäivälounas siellä. Kotimatkalla käytiin minun mummun ja mummin haudalla viemässä kukkia. Valkovuokot olivat niin kauniita, että keräsin kimpun mummun haudalle.

Loppupäivä oli tarkoitus viettää vaan kotona jääkiekkoa katsellen, mutta ilma oli niin ihana, että päätettiin lähteä kävelylle Vanhaan Raumaan.

Vanhan kirkon rauniot

Kokkilan vanhainkoti

Käytiin samalla reissulla tapaamassa Jarnon mummua vanhainkodissa. Pidän tärkeänä, että läheisiä käydään katsomassa usein - joko kotona tai vanhainkodissa. Tämäkin mummu oli oikein iloinen nähdessään meidät, etenkin Eemilin. :)

Tämä äitienpäivä on ollut minulle aivan erityinen. Ensimmäinen kerta, kun vietän sitä äitinä ja voin sanoa, että on ollut ihan mahtavaa. Rakastan olla äiti tuolle maailman ihanimmalle lapselle.

Lopuksi vielä hyvää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidilleni! <3

Helatorstai

Helatorstai. Meidän perheessä ei tätä juhlapyhää vietetä mitenkään erikoisesti. Mielestäni melko turha juhlapyhä, mutta en valita. On ihanaa, kun keskellä viikkoa on päivä, jolloin Jarnokin on kotona.

Tänään tosin suuntasimme Turkuun viettämään vapaapäivää - äitini oli kutsunut meidät syömään. Aamulla pakattiin auto täyteen tavaraa ja Eemilin lounasajan jälkeen startattiin kohti Turkua. Aina, kun lähtee hiukankin pidemmälle reissulle Eemilin kanssa, tuntuu kuin muuttaisi..sitä tavaraa on vaan niin paljon. On matkasänky, rattaat, vaatteita, leluja, ruokaa,..no, onneksi on tilava auto! :D 

On ihanaa tulla äidin luokse kylään. Äiti laittaa hyvää ruokaa, haluaa hoitaa Eemiliä ja viihdyttää tätä. Mukavaa saada vähän omaa aikaa. Tänään käytin sen hyväkseni. Soitto ihanalle ystävälle ja spontaani reissu jokilaivoille! Ilma oli mitä mahtavin ja seurakin oli ihan huippua, kiitos Loviisa! <3

Sauna, iltapala, turinat äidin kanssa ja sitten nukkumaan. Huomenna lähdetään shoppailemaan Myllyyn ja Ikeaan, pitkä päivä tulossa.

-Emmi

Meidän perhe

Ajattelin kertoa vähäsen meidän perheestä ja elämästämme.

Minun ja avomieheni Jarnon tarina alkoi syksyllä 2012. Vietettiin viikonloppuja yhdessä, lähinnä juhlimisen merkeissä. Olin tuolloin viimeistä vuotta lukiossa ja asuin vielä kotona, joten harvoin tuli kotona vietettyä viikonloppuja. Keväällä kirjoitusten päätyttyä muutin Turkuun äitini ja siskoni luokse ja ajattelin, että meidän tarinamme päättyisi siihen - vaan toisin kävi. Joka viikonloppu kuljin bussin kanssa Raumalle ja vietin viikonloput täällä, en malttanut pysyä poissa. Koko kevään ja kesän jaksoin kulkea Turun ja Rauman välillä, mutta loppukesästä meidän molempien mielessä alkoi pyöriä ajatus, josko sittenkin muuttaisin takaisin Raumalle.
Tuntui hurjalta ajatella muuttoa takaisin Raumalle miehen takia, jonka oli tuntenut vasta vajaan vuoden ja jonka kanssa oli vasta alkanut seurustelemaan. Toisaalta ajatus ei tuntunut lainkaan oudolta, pystyin hyvin kuvittelemaan meidät jakamassa arkea saman katon alla.
Ja niin siinä sitten kävi, lokakuussa 2013, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen, tai minä muutin Jarnon luokse asumaan.

Samana syksynä, kun muutettiin yhteen, hankittiin kaksi maatiaiskissaa - Milli ja Aatu. Ensin tuli Milli ja reilun kuukauden jälkeen päätettiin, että Milli tarvitsee kaverin, Aatun. Niinpä meillä on nyt kaksi kissaa, jotka ovat kovin tärkeitä meille!

Vain reilun vuoden seurustelun jälkeen alettiin puhua lapsista. Olen aina halunnut nuorena äidiksi ja vaikka oltiin seurusteltu vasta vuoden verran, minusta tuntui siltä, että haluan lapsen juuri tämän miehen kanssa. Onneksi sain ajatukselleni vastakaikua! :) Helmikuussa 2015 tein positiivisen raskaustestin ja lokakuun 24. päivä perheeseemme syntyi maailman suloisin poika. Sitä onnen ja rakkauden määrää ei voi sanoin kuvailla. <3 Raskauden loppupuolella, yhtenä syyskuisena perjantaina tuo mies yllätti minut kysymällä, että menenkö hänen kanssaan naimisiin. Hetkeäkään ei tarvinnut miettiä vastausta!

Tällä hetkellä elämme siis ihanan tavallista arkea. Jarno käy arkisin töissä, minä ja Eemil vietetään päivät leikkien ja ulkoillen. Viikonloppuisin vietämme aikaa koko perheen kesken: tapaamme ystäviä sekä Eemilin isovanhempia.

Reilu viikko sitten Eemil täytti 6kk ja oppi vihdoin kääntymään selältä vatsalleen. Kovasti olisi tarve päästä eteenpäin, mutta kädet ei oikeen vielä ole liikkeessä mukana - ja kiukkuhan siinä tulee, kun takapuoli nousee ja jalat potkii, mutta eteenpäin ei pääse. Tämä äiti on vielä onnellinen, kun poika pysyy paikoillaan..

Aina täytyy yrittää mennä ympäri siitä vaikeimmasta kohdasta.. :D

Tässä vähän meidän perheen taustoja. Rakastan perhettäni enemmän kuin mitään muuta ja olen superonnellinen!

Tästä alkaakin pidennetty viikonloppu. Auton nokka suuntaa huomenna kohti Turkua, äitini luokse. Luvassa on shoppailua ja äitienpäivän viettoa vähän etukäteen.

Kysymyksiä ja kommentteja otan mielellään vastaan.

-Emmi

Ajatuksia blogin aloittamisesta

Päässäni on ollut ajatus blogin perustamisesta jo jonkin aikaa. Ajattelin sitä jo viime keväänä, kun aloin odottaa esikoistani. Jostain syystä en kuitenkaan saanut aikaiseksi tehtyä sitä, vaan tyydyin lukemaan muiden odottajien sekä äitien blogeja. Ja voi miten paljon niistä sainkaan vertaistukea! :) 

Tämä blogi tulee pitämään sisällään tavallista arkea yhden lapsen ja avomiehen kanssa, sekä ensi vuoden alussa kuvioihin liittyy sairaanhoito-opintojen jatkaminen.

Toivottavasti viihdytte matkassa! 

-Emmi