Paluu takaisin blogin ääreen

Kuukausia on vierähtänyt yksi jos toinenkin ja olen päättänyt palata takaisin kirjoittamaan. Hetken aikaa ajattelin, etten enää halua kirjoittaa ollenkaan, mutta nyt kun elämässä on taas alkanut uusi vaihe, haluan pitää tätä eräänlaisena päiväkirjana, jonne taltioin muistot tältä ajalta. Mieleni on tehnyt jo monena viikkona kirjoittaa asiasta, mutta halusin odottaa tiettyyn hetkeen asti.

Nyt kun asia ei ole enää salaisuus, niin voin alkaa pitää raskausblogia. Meille on loppusyksyllä tulossa uusi perheenjäsen. <3 Paljon odotetun ja toivotun pikkusisaruksen arvioitu saapumisaika on lokakuun viimeinen päivä, joten katsotaan, koska hän sitten päättää syntyä.

Meidän pieni! <3

Alkuraskaus on ollut aivan samanlaista kuin kaksi vuotta sitten Eemilin odotusaikana. Pahoinvointi on ollut järkyttävää ja vessanpyttyä on tullut halailtua runsaasti. Nyt eletään jo 15. raskausviikkoa, mutta pahoinvointi ei ole helpottanut. Tämä pahoinvointi alkoi jo todella varhain ja jotenkin toivoin, että se olisi jo helpottanut, mutta loppua ei näy. Opintojen, harjoittelun ja töiden tekeminen on ollut melko raskasta tässä olotilassa, mutta parhaani olen yrittänyt. Toivon todella, että pääsen tästä olosta eroon ennen kesää, jotta töiden tekeminen täysipainoisesti onnistuisi. Toinen alkuraskauden vaiva on ollut väsymys, mutta se on ollut paljon siedettävämpää kuin pahoinvointi.

Tosiaan viikko sitten oltiin nt-ultrassa ja kaikki näytti olevan kunnossa, mutta ennen kuin halusin julkisesti puhua asiasta, halusin odottaa kromosomipoikkeavuusseulan tuloksia. Se näytti normaalia, joten hyvillä mielin saa jatkaa odotusta.

Tästä eteenpäin blogi on siis varmasti melko raskauspainotteinen, mutta kyllä mukaan mahtuu myös muita asioita, kuten Eemilin kasvu ja kehitys sekä muu arki. Tässä kuussa on luvassa ainakin Eemilin 1,5-vuotisneuvola kuulumisia sekä seuraavaksi kirjoitan meidän viime viikonlopun muutosta ja uudesta kodista.

Tästä on taas hyvä jatkaa. Nyt täytyy suunnata suihkun kautta nukkumaan, että jaksaa taas huomenna ahertaa harjoittelussa!

-Emmi

Marraskuun kuulumisia

Viime viikkoja on kuvannut hyvin sana kiire, ja yllättäen myös blogin päivittäminen on vähän jäänyt.

Marraskuun alussa mulla alkoi mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelu Toivontalolla. Olen ollut siellä nyt siis kolme viikkoa ja enää kaksi jäljellä. Aika kuluu harjoitteluissa aina ihan kauhean nopeasti ja nyt jo surettaa, että kohta joudun tuoltakin lähtemään. Mulla on Toivontalolla tosi ihana työyhteisö, oma ohjaaja on ihan huippu ja asiakkaat on tosi mukavia. Paikka on siis ollut oikea nappivalinta harjoitteluun. Viihtyisin tuolla pidempäänkin, mutta valitettavasti ensi viikon jälkeen on aika siirtyä kohti uusia juttuja.

Eemil on ollut vielä kotona ja äitini on ollut meillä hoitajana joka toinen viikko. On ollut ihanaa, kun äiti on asunut meillä aina viikon ja hoitanut kotia samalla, kun on hoitanut Eemiliä: ruoka on ollut joka päivä töiden jälkeen odottamassa, pyykit on pesty ja muutenkin koti on ollut siisti. Ihan luksusta!  

Tokalla viikolla Eemiliä kävi hoitamassa Linda ja Rebecka, sekä loppuviikosta Eemil pääsi viettämään laatuaikaa Mumman ja Vaarin luokse. Oon niin kiitollinen, että meillä on sellaisia ihmisiä elämässä, jotka pystyvät auttamaan meitä, just esimerkiksi Eemilin hoidossa.

Nyt sitten täksi viikoksi ei tarvinnut miettiä hoitajaa, sillä Jarno sai järjestettyä itselleen lomaviikon, jotta pystyy olemaan kotona Eemilin kanssa. Saavat viettää oikein isä-poika -laatuaikaa täällä, kun minä olen päivät töissä.

Vaikka tykkään hirveesti olla siellä harjoittelussa, niin samalla kaipaan vähän myös sitä aikaa, kun sain olla päivät kotona Eemilin kanssa. Aamuisin saatiin touhuta kotona ja nukkua päikkärit yhdessä ja sitten iltapäivällä käydä ulkoilemassa. No, nyt kun arki on osittain alkanut, niin osaa antaa painoarvoa viikonlopuille, kun saa viettää päivät aamusta iltaan rakkaiden seurassa. <3

Viime viikonloppu tosin oli siinä mielessä poikkeus, että vaikka sen vietinkin rakkaiden ihmisten seurassa, se seura ei silti ollut Jarno ja Eemil vaan ihanat, rakkaat ystävät. Meillä oli 22v-synttäri-/tupari-/pikkujouluviikonloppu Vaasassa Mirellan luona. Lähdettiin Emman kanssa perjantaina puolen päivän aikaan ajamaan kohti Vaasaa ja perjantai-ilta vietettiin rauhallisesti Mirellan luona, nauttien hyvästä ruoasta ja seurasta. Lauantaina oli tiedossa enemmän juhlimista ja vähän Vaasan yöelämään tutustumista. Päivä ja ilta kuluivat vauhdikkaasti ja nukkumaan taidettiin mennä ennemminkin aamulla kuin yöllä. Sunnuntaina herääminen oli hidasta ja uni olisi maistunut vielä pitkälle iltapäivään, mutta oli pakko lähteä ajamaan kotia kohti, jotta tänään aamulla pääsi taas töihin. Kokonaisuudessaan mieletön viikonloppu, sen muistelemisella jaksaa taas pitkään!

P.s. Julkaisukelpoisia kuvia ei tainnut kovinkaan montaa tulla, mutta lisään tähän loppuun silti muutaman.

Kuva kertokoon sanojen sijaan sen, millainen porukka meitä oli koolla.

<3

Meillä asustaa taapero

Viime viikonloppu oli meillä kiireinen, sillä sekä lauantaina että sunnuntaina vietettiin Eemilin 1-vuotissynttäreitä. Lauantaiksi oltiin kutsuttu läheisimpiä sukulaisia ja sunnuntaina kahviteltiin ystäviä. Ihana mutta aika raskas viikonloppu - etenkin meidän synttärisankarille, sillä korvatulehdus iski päälle juuri ennen viikonloppua ja jouduttiin aloittamaan antibioottikuuri perjantaina, joka tietysti väsytti pientä. Eemil sai paljon lahjoja ja nyt ollaankin viime päivinä ahkerasti leikitty uusilla leluilla.

Tuntuu uskomattomalta, että meillä ei asusta enää vauvaa vaan 1-vuotias taapero. Aika on mennyt hurjan nopeasti, sillä vastahan me oltiin Porissa synnyttämässä. Vuoteen on mahtunut monenlaista iloa ja surua, mutta silti on ehdottomasti ollut elämäni paras vuosi. Olen ihan järjettömän onnellinen tuosta pienestä - joka ei niin kovin pieni enää olekaan - ihmisestä. Tuntuu, että joka päivä rakastaa aina vain enemmän ja enemmän tuota lasta.

Olin keväällä hieman huolissani Eemilin motorisesta kehityksestä, sillä tuntui, että hän kehittyy kovin hitaasti. Pikku hiljaa taitoja alkoi tulla ja nyt pienessä ajassa Eemil on kehittynyt hurjasti. Reilu kuukausi täällä on kontattu hurjaa vauhtia ja portaissa kiipeily on ihan lempipuuhaa tällä hetkellä. Uusimpana taitona Eemil oppi viime viikolla nousemaan tukea vasten seisomaan ja tätäkin tehdään nyt jatkuvasti. Myös liikkuminen tuen varassa sujuu melko hyvin ja esimerkiksi sohvapöytää on kiva kiertää ympäri.

Näin meillä seisotaan tiskikonetta vasten.

1-vuotisneuvola on vuorossa maanantaina, jolloin saadaan tietää mitä meidän taapero painaa ja kuinka paljon pituutta on kasvettu vuodessa. Luvassa on myös muutama rokote, jotka toivottavasti eivät aiheuta kauheasti oireita.

Tänään illalla on tiedossa pieni kulttuurimatka Turkuun. Mennään äitini kanssa Logomoon katsomaan Juha Tapiota. En ole ennen ollut Logomossa, joten hienoa nähdä, millainen paikka se on ja Juha Tapio kuuluu ehdottomasti lempiartisteihini, joten innolla odotan iltaa. Taidankin tästä laittaa Spoifysta vähän Juhaa soimaan..

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Terveiset sinne taivaaseen, Pappa <3

Blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen kuukauden aikana, mutta asia selittynee sillä, että kulunut kuukausi on ollut kyllä yksi elämäni rankimmista. Näin pitkän tauon jälkeen ei oikein edes tiedä, mistä aloittaisi..

Kaikki alkoi oikeastaan syyskuun 7. päivänä, kun tehtiin kouluhommia Saaran ja Maijan kanssa meillä. Pappa soitti ja kysyi, josko voisin mennä häntä viemään päivystykseen, kun ei päässyt kunnolla kävelemään kovien kipujen vuoksi. En silloin aavistanut, että siitä päivästä menisi vain reilu kaksi viikkoa jäähyväisiin..

Samoihin aikoihin meillä alkoi sairastelu. Ensin minä sain flunssan, joka kesti mielestäni ikuisuuden. Samaan aikaan myös silmätulehdus iski päälle - ensin minulle ja parin päivän päästä Eemilille. Flunssan oireet eivät meinanneet millään helpottaa ja lääkärikäynnillä syyksi selvisi poskiontelontulehdus, joka ei sekään halunnut parantua ensimmäisellä antibiootilla. Toinen kuuri onneksi auttoi. Myös Eemil kärsi pienestä flunssasta ja hänenkään lämpöily ei tuntunut helpottavan, joten lääkärissä hänenkin kanssa piti käydä - ja onneksi mentiin, sillä vasen korva oli tulehtunut. Viikon antibioottikuuri ja onneksi jo muutamassa päivässä oireet helpottivat. Meidän lisäksi myös Jarno sai itselleen flunssan ja parhaimmillaan oltiin siis kaikki kolme kipeinä. Onneksi nyt on jo taudit selätetty!

Kaksi viikkoa sitten lauantaina oli päivä, jota en varmastikaan ikinä unohda. Vietiin Eemil jo perjantaina hoitoon Mumman ja Vaarin luokse, sillä lauantaina oli vuorossa muutto uuteen kotiin ja ajateltiin kaiken sujuvan helpommin, jos Eemil olisi hoidossa. Perjantai-iltana vietiin jo tavaroita uuteen paikkaan ja ilta venyi melko myöhäiseen, mikä ei yhtään helpottanut heräämistä varhain lauantaiaamuna.
Kun aamulla sitten oli tarkoitus lähteä viemään ensimmäistä tavarakuormaa, puhelimeni soi. Iskä soitti ja kertoi olevansa matkalla sairaalaan - sieltä oli soitettu ja kerrottu, että Pappa on todella huonossa kunnossa. Pyysin iskän hakemaan minut mukaan, sillä tiesin tilanteen olevan huono - hoitajat olivat kyselleet Pappan hoitotahdosta.. Kun päästiin Pappan huoneeseen oli hän hereillä ja pystyi vähän juttelemaan meidän kanssa - hengitys oli vaikeaa ja tuntui pahalta katsoa vierestä, kun ei voinut auttaa. Silti, vielä siinäkään kohtaa en uskonut, että kaikki päättyisi niin pian. Vähitellen Pappan voimat hiipuivat ja jo ennen puoltapäivää ne loppuivat kokonaan, Pappa oli poissa. Istuin vierellä viimeiseen hengenvetoon ja kerroin, miten suunnaton ikävä minulle tulee ja miten paljon häntä rakastan. Epäilemättä yksi elämäni rankimmista hetkistä, tietää, että kohta hän on poissa.

Hautajaiset pidettiin eilen ja tuntuu vieläkin käsittämättömältä, että Pappa on oikeasti poissa, eikä tule enää takaisin. Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet vähän kuin sumussa. Olen auttanut iskää järjestämään hautajaisia ja yrittänyt muutenkin olla apuna niissä asioissa, missä voin. Tuntuu, ettei ole vielä ehtinyt kunnolla suremaan ja luulenkin, että nyt se varsinainen surutyö vasta alkaa..

Minulla on mielettömän paljon ihania muistoja Pappasta ja Pappa on ollut ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä ja läheisimmistä ihmisistä. Tuntuu vaikealta kuvitella elämää ilman häntä. Kunpa saisin hänet takaisin..

Viimeinen kuva Pappasta, minkä löysin puhelimestani. Meidän hääpäivä, otettiin ihanan kaason kanssa yhteiskuvaa ja Pappa ihmetteli, mitä tehdään ja halusi mukaan kuvaan. <3

Kaiken tämän keskellä saatiin kuitenkin muutettua ja ollaan nyt asuttu kaksi viikkoa uudessa kodissa. Vielä ei kovin moni ole päässyt täällä käymään, kun on ollut niin paljon muuta ohjelmaa, mutta ehkäpä sitten kahden viikon päästä, kun täällä juhlitaan yhtä 1v-synttärisankaria. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, pian on vuosi vierähtänyt synnytyksestä - on kyllä ollut nopein vuosi elämäni aikana! Kirjoittelen Eemilin kuulumisia sitten paremmin niiden synttäreiden jälkeen.

Nyt nautin vielä hetken hiljaisuudesta, kun Eemil nukkuu päikkäreitä..

Paluu arkeen

Niin se kesä sitten meni ja viime viikolla siirryttiin jo syyskuuhun. Meidän elämä on viime aikoina ollut melko hektistä, sillä puuhaa on ollut paljon. Elokuun puolen välin jälkeen oli paljon stressiä, että saatiin kaikki valmiiksi ennen 20. päivän hääjuhlia. Juhlittiin meidän häitä ystävien kanssa Kauklaisten kylätalolla hyvän ruoan ja juoman parissa. Jonkin verran oltiin järjestetty ohjelmaa, mutta mitään kellontarkkaa aikataulua ei ollut. Ihana, rento ja ikimuistoinen päivä! Suurin kiitos kuuluu kaasolle ja äidille - ilman teitä ei olisi tullut valmista! Kiitos myös kaikille, jotka olivat juhlistamassa meille tärkeää hetkeä!

<3

Edustava kuva siskoksista.

Kun häästressistä päästiin, alkoi orientoituminen koulun alkuun. Palasin äitiysloman jälkeen takaisin sairaanhoito-opintojen pariin viime viikon maanantaina ja aloitus ei ollut mitenkään rento, vaan heti aloitettiin opinnäytetyön tekoa ja rinnalla tutkimus- ja kehittämismenetelmäopintoja - todella paljon tehtävää. Eemil menee vasta ensi vuoden alussa päiväkotiin, joten hoidan häntä samalla kotona, kun suoritan opintoja. Niinä päivinä, kun olen koulussa, Eemiliä hoitaa joku tuttu. Olen koulussa 1-2 kertaa viikossa, joten vielä jää onneksi aikaa olla myös Eemilin kanssa kotona. Toisaalta tämä järjestely on varmasti hyvä Eemilille - saa totutella olemaan päivisin ilman äitiä. Ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin ja Eemil on viihtynyt ilman minua.

Tämä kuukausi pitää vielä sisällään pientä stressiä, sillä loppukuusta meillä on edessä muutto. Ihanaa päästä muuttamaan kerrostalosta rivitaloon, kaksiosta neliöön! Ihan huippua, kun tilaa tulee monta kymmentä neliötä lisää ja tilaa on kahdessa kerroksessa. En millään malttaisi odottaa, että päästään uuteen kotiin.

Eemil on oppinut uusia asioita viime aikoina. Konttausasentoon noustaan hienosti ja siinä heilutaan pitkiä aikoja, mutta eteenpäin hän ei vielä mene. Viime viikolla Eemil oppi myös nousemaan istumaan. Seisoskelu niin, että joku pitää kiinni, on ihan huippua - sitä Eemil haluaisi tehdä koko ajan. Myös kävely tuettuna sujuu jo aika hyvin. Vielä ei siis ole minulla kiire, kun Eemilin eteneminen tapahtuu kierimällä ja on suhteellisen hidasta, mutta voi olla, että hetken päästä mennään ja kovaa!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Yhteisen kesäloman toinen puolikas

Parissa viikossa on taas sattunut ja tapahtunut monenlaista. Kun viimeksi kirjoitin, en aavistanut mitä seuraavana lauantaina oli ohjelmassa. Alkuiltapäivästä pari ystävääni tulivat hakemaan minua, ja sanoivat, että aikaa 10 minuuttia pakata tarvittavat tavarat ja lähteä. Mahasta vähän nipisti, jännittävää, sain kuin sainkin polttarit - tosin poikettiin vähän normaalista etiketistä, kun naimisiin mentiin jo muutama viikko sitten. Siitä alkoi unohtumaton päivä rakkaiden ystävien seurassa: Ensin suunnattiin keskustaan vähän kiertelemään ja sain kerätä vastaantulijoilta avioliittoneuvoja. Tämän jälkeen auto starttasi kohti paikkaa X, joka lopulta paljastui kaason mökiksi. Siellä suoritin erilaisia tehtäviä, syötiin, morsiussaunottiin, naurettiin, juteltiin syvällisiä ja illan päätteeksi mentiin vähän laulamaan karaokea. Yöksi suunnattiin takaisin mökille ja nautittiin vielä seuraavana aamuna ihanasta auringonpaisteesta. En voi muuta kuin kiittää ystäviäni tästä ikimuistoisesta viikonlopusta. (Kuvia polttareista ei valitettavasti ole tähän laittaa, sillä itse en niitä saanut ottaa ja jostain syystä en ole edes nähnyt otettuja kuvia vielä..)

Viime viikko kuluikin pitkälti töitä tehden. Olen tehnyt muutamia sijaisuuksia yksityisessä kotihoidossa ja miten ihanaa onkaan ollut. Asiakaat ovat ihania ja koen saavani ihan uudenlaista energiaa, kun saan tehdä sitä työtä, jota rakastan. Jatkossa olen luvannut mennä tuuramaan viikonloppuisin, jos on tarvetta. Arkisin en enää pysty töitä tekemään, kun Jarno palaa takaisin töihin ja me jäädään Eemilin kanssa kahdestaan kotiin. Ei sillä, viihdyn kyllä vielä erittäin hyvin kotona Eemilin kanssa ja aion nauttia tästä syksystä täysillä, sillä tammikuussa Eemil aloittaa päivähoidon ja minä palaan täysipäiväisesti takaisin kouluun.

Eemil harjoittelee kovasti kävelyä taaperokärryn kanssa, ja Milli tyytyy matkustajan rooliin.

Tällä viikolla on ollut ohjelmassa risteilyä, hääjuhlien suunnittelua sekä koristeiden valmistusta ja perheen kesken olemista. Maanantaina suuntasimme isäni kanssa kohti Helsinkiä ja seuraavana aamuna kävimme pikavisiitillä Virossa. Ihan niin pikaisella, ettei poistuttu edes laivasta. Hääjuhlat kaipasivat vähän juotavaa, joten päätettiin käydä hakemassa ne Virosta. Eckerö Linella olikin tarjota juuri tähän tarkoitukseen sopiva matka - juomat tilattiin ennakkoon netistä, auto parkkiin laivalle ja paluumatkalla puoli tuntia ennen satamaan saapumista sai mennä autokannelle lastaamaan juomat autoon ja siitä sitten ulos laivasta. Mielestäni erittäin kätevä systeemi. Hääjuhlat alkavat olla siis ruokia ja ohjelman loppusilauksia lukuunottamatta valmiina pidettäväksi. Kahtena viime päivänä ollaan Sonjan kanssa askarreltu koristeita hiki hatussa. Mitä tekisinkään ilman ahkeraa kaasoani?

Tänään aamulla ennen kymmentä ovikello soi ja Jarnon bestman saapui noutamaan sulhasta viettämään polttareita. Me suunnattiin Eemilin ja äitin kanssa Säkylään yhden äitini ystävän luokse. Maarit oli tehnyt meille hyvää ruokaa ja päivää vietettiin herkutellen ja jutellen. Meillä oli tarkoituksena Eemilin kanssa jäädä yöksi, mutta Eemil oli sen verran kipeän oloinen, että tultiin kotiin. Joku mahapöpö on luultavasti iskenyt, sillä maha on vähän sekaisin ja on pientä kuumeilua. Onneksi Eemil on kuitenkin juonut hyvin ja vähän syönytkin, joten eiköhän se ala pikku hiljaa helpottaa. Nyt hän ainakin nukkuu kuin tukki, joten tämä äiti taitaa nauttia hetken hiljaisuudesta!

Kesäloman viettoa

Heinäkuun viimeistä viikkoa viedään ja ensi viikolla alkaakin jo elokuu. Kesä on mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia ja viimeiset kaksi viikkoa ollaan vietetty lomaa koko perheen voimin. Jarnolla alkoi viime viikolla kesäloma ja on ihanaa, kun saadaan viettää aikaa kolmistaan - tai no, äiti on ollut viettämässä omaa lomaansa täällä meidän luona, joten neljästään ollaan tehty kaikkea.

Viime viikon alussa oli ohjelmassa meidän hääpäivä, josta jo aiemmin kirjoitin. Sen jälkeen ollaan vietetty vähän tavallisempia kesäpäiviä. Viime perjantaina käytiin Tampereella Särkänniemessä - Eemilin ensimmäinen huvipuistoreissu ja hänkin pääsi muutamaan laitteeseen. Eemil oli ilmiselvästi innoissaan karusellissa pyörimisestä, sillä kun vauhti loppui ja piti poistua laitteesta, alkoi suora huuto. Onneksi itku loppui heti, kun sai jotain muuta tekemistä. Särkänniemessä oli mukavaa viettää päivää pienen lapsen kanssa: sisäänpääsy alueelle oli ilmainen ja Koiramäkeen, akvaarioon sekä muutamaan laitteeseen pääsi alle 100cm:nen ilmaiseksi aikuisen kanssa. Oikein sopivaa huvia meidän Eemilille. Myös me aikuiset viihdyimme, vuorotellen joku jäi Eemilin kanssa ja toiset kävivät laitteessa. Oli siis kokonaisuudessaan kiva päivä.

Tämä viikko aloitettiin helteisissä tunnelmissa ja päätimme pakata laukut ja suunnata pariksi päiväksi saareen. Lämpötilat tuntuivat paljon siedettävimmiltä merellä kuin täällä kaupungissa. Parin päivän aikana saunottiin, grillattiin, veneiltiin, pelattiin korttia ja nautittiin kesästä - ihan täydellistä. Eemil pääsi viilentymään omassa pienessä altaassaan ja nautti suunnattomasti vedessä olosta. Hän potki ja läiskytti vettä minkä kerkesi. Ihanaa katsoa, kun toinen on niin innoissaan, ja huutohan siitä meinasi tulla, kun piti laittaa vaatteet takaisin päälle.

Eilen kotiuduttiin aamupäivällä ja illalla oli vuorossa ihanien ystävien tapaamista. Omalta osalta ilta tosin loppui melko lyhyeen, kiitos päänsäryn ja huimauksen.

Raumalla on tällä hetkellä meneillään pitsiviikko ja käytiin tänään illalla kävelemässä kaupungilla koko porukalla. Jarno lähti Eemilin kanssa hyvissä ajoin kotiin ja me jatkoimme terassille äidin kanssa. Pari juomaa ja tämä kaksikko oli valmis lähtemään kotiin! Ehkä huomenna sitten vähän myöhäisempään, kun on Mustan pitsin yö.

Ihanaa viikonloppua!