Eemil 8kk

Aika on taas kulunut vauhdilla ja viimeisimmästä kirjoituksestakin on jo ehtinyt vierähtää tovi. Kesä on vähän sellaista aikaa, että sisällä oleskelu ei kiinnosta vaan päivät vietetään mieluusti jossain muualla kuin kotona. Siksi blogikin viettää hiljaiseloa. Nyt kuitenkin tulin kertomaan meidän maanantaisesta fysioterapia-käynnistä sekä tämänpäiväisestä 8kk-neuvolasta. Hui, miten nopeasti vauvavuosi lähenee loppuaan, Eemil on huomenna jo 8kk!

Maanantaina Eemilillä tosiaan oli fysioterapia, tarkoituksena käydä tarkistamassa, miten käsien motoriikka on kehittynyt kuukauden takaisesta. Miten hienoa oli mennä, kun Eemil näytti kuinka paljon hän oli kuukaudessa kehittynyt. Fysioterapeutti kehui kovasti Eemilin taitoja ja kehotti seuraavaksi keskittymään kämmennojan harjoitteluun. Eemilhän siis ei vielä itse ymmärrä nousta kämmennojaan, mutta pienellä aktivoinnilla ymmärtää harjoitella sitä. Saatiin ohjeeksi harjoitella kämmennojaa niin, että Eemil istuu pieniä aikoja lattialla nojaten käsiinsä - sekä eteen että sivuille. Toinen hyvä keino harjoitella on laittaa Eemil jumppapallon päälle vatsalleen ja nojata pallon kanssa eteenpäin, jolloin käsien olisi tarkoitus suoristua, ettei ylävartalo valahda alas. Istualteen ollaan jo kovasti harjoiteltu, mutta jumppapalloa meillä ei vielä ole. Sellainen taitaa olla ostoslistalla tänään.

Tänään aamulla ohjelmassa oli siis neuvola + lääkäri. Oli kivaa taas tavata meidän neuvolatätiä parin kuukauden tauon jälkeen. Myös hän kehui kovasti Eemilin kehitystä. Aluksi juteltiin tavalliseen tapaan, miten Eemil syö ja nukkuu ja sen jälkeen otettiin mittoja. Meidän "pieni" poikamme on 72,3cm pitkä ja painaa jo vähän reilu 11kg! Käsittämätöntä miten nopeasti tuo pieni ihminen kasvaa. Vaikka tuntui, että painoa olisi tullut hurjasti verrattun pituuteen, niin silti käyrät näyttivät oikein hyviltä. Painon ja pituuden suhde oli täysin normaali. Lopuksi sovittiin vielä, että menemme 10kk-neuvolaan, vaikka usein 8kk-neuvolan jälkeen seuraava käynti on vasta yhden vuoden iässä. Mielestäni on hyvä mennä käymään vielä kerran tässä välissä, etenkin kun Eemil on motorisesti hieman hidas kehittymään.

Terveydenhoitajan tapaamisen jälkeen pääsimme suoraan lääkärin vastaanotolle. Käynnillä tarkistettiin sydän, keuhkot, silmät ja korvat, sekä juteltiin Eemilin syömisestä ja nukkumisesta. Kaikki oli kunnossa, joten käynti jäi melko lyhyeksi - hyvä näin!

Nyt on aika aloittaa juhannuksen vietto. Eemil lähtee huomenna Turkuun viettämään juhannusta ja me suuntaamme RMJ:hin. Elämäni ensimmäiset festarit, ihan jännittää!

Hyvää juhannusta kaikille!

Turun reissua, noroa ja opittuja taitoja

Hiljaiseloa on taas jatkunut viikon ja paljon olisi kirjoitettavaa, mutta tuntuu, että päivässä on liian vähän tunteja kaikkien asioiden tekemiseen. Meillä oli Eemilin kanssa paljon ohjelmaa viime viikolla, eikä iltaisinkaan ollut aikaa istuutua koneen ääreen kirjoittamaan. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa taas vähän meidän kuulumisia menneeltä viikolta.

Aurinko ja lämpö hellivät viime viikolla meitä ja me nautittiin siitä. Lounastettiin ulkona kavereiden kanssa, syötiin jäätelöä - Eemilkin sai maistaa -, käytiin keinumassa, veneiltiin ja muuten vaan vietettiin aikaa ulkona. Ihana kesä, kumpa niitä kelejä tulisi lisää.

Keskiviikkona lähdettiin Lindan luokse Turkuun. Oltiin suunniteltu, että käydään lounaalla äitin kanssa ja sen jälkeen mennään shoppailemaan. Ilma oli niin helteinen, ettei olisi kiinnostanut shoppailla, mutta päätettiin kuitenkin mennä. Ensin Myllyyn ja sitten Ikeaan. Myllystä mun oli tarkoitus ostaa itselleni vähän vaatteita, mutta yllätys, poistuin sieltä pelkästään Eemilin vaatteiden kanssa. Niin tyypillistä! :D Ikeaan mentiin lähinnä Lindan sisutusinnon takia ja me vaan Eemilin kanssa katseltiin. Ikean jälkeen piti vielä käydä ruokakaupassa, ja kun sieltä päästiin Lindan luokse, oltiin ihan loppu. Pitkä ja raskas päivä kaikille. Eemil oli taas ihan mielettömän reipas, oli koko reissun hereillä eikä kitissyt kertaakaan!

Illalla Eemilin mentyä nukkumaan, tilattiin ravintolaruokaa kotiin Woltin avulla. Woltista voi siis tilata ravintolaruokaa suoraan kotiin ja hinta on sama kuin ravintolassa, päälle tulee vain muutaman euron kuljetusmaksu. Mielestäni todella hyvä keksintö - etenkin meidän tilanteessa, kun ei voitu enää lähteä ulos syömään, sillä Eemilin piti päästä nukkumaan. Syötiin siis ihanaa Siipiravintolan ruokaa Lindan keittiössä.

Viikonloppu kului jälleen vauhdilla. Vietettiin aikaa koko perheen kesken kotona ja mökillä iskän ja Kristan kanssa.

Eilen treffattiin Peppi pitkästä aikaa ja käytiin lounaalla sekä ranskalais-italialaisilla ruokamarkkinoilla. Nam, mitä kaikkia herkkuja siellä oli. Onneksi ne jatkuvat koko viikon, sillä luulen, että löydän itseni sieltä vielä toistamiseen..

Tänään ollaankin sitten vietetty koko päivä kolmestaan neljän seinän sisällä. Jarno sairastui yöllä todennäköisesti norovirukseen ja jäi aamulla kotiin. Ilmeisesti Raumalla on tällä hetkellä enemmänkin noroa liikkeellä, sillä moni tutuistani kertoi myös olevansa sairaana. Nyt jännitetään, saadaanko me Eemilin kanssa sama tauti vai säästyttäisiinkö siltä. Kamalaa, jos Eemil sairastuu, kun on niin pieni ja kuivuu helposti. Sormet ja varpaat ristiin, että meillä - tai edes Eemilillä - on hyvä vastustuskyky!

Jottei kirjoitus loppuisi noin ikävästi, on pakko kertoa, miten paljon Eemil on kehittynyt vajaassa viikossa. Tavarat ovat alkaneet pysyä hyvin käsissä ja niitä lyödään ja helistellään ahkerasti. Lisäksi sormiruokailu on alkanut vähitellen onnistua - maissinaksut osataan ottaa pöydältä ja laittaa suuhun. Myös päristely on nyt opittu ja räkä lentää alituiseen täällä. Tänään Eemil myös pääsi hieman liikkeelle peruuttamalla, mutta tätä taitoa en laske vielä opituksi. Ihanaa nähdä, miten oma lapsi kehittyy. Ja vaikka nuo taidot ovat sellaisia, mitä monet samanikäiset ovat osanneet jo pitkään ja osaavat paljon enemmänkin jo, olen todella ylpeä lapsestani. Pääasia, että oppii, vaikka oppisikin vähän hitaammin.

Ja lopuksi tärkein juttu: Sunnuntaina Eemil sanoi kolme kertaa äiti. <3 Ei ihan oikeassa muodossa, mutta aamulla, kun menin nostamaan häntä sängystä, hän katsoi minua ja sanoi "äiki". Onko mitään ihanampaa kuin kuulla oman lapsen sanovan äiti?