Paluu arkeen

Niin se kesä sitten meni ja viime viikolla siirryttiin jo syyskuuhun. Meidän elämä on viime aikoina ollut melko hektistä, sillä puuhaa on ollut paljon. Elokuun puolen välin jälkeen oli paljon stressiä, että saatiin kaikki valmiiksi ennen 20. päivän hääjuhlia. Juhlittiin meidän häitä ystävien kanssa Kauklaisten kylätalolla hyvän ruoan ja juoman parissa. Jonkin verran oltiin järjestetty ohjelmaa, mutta mitään kellontarkkaa aikataulua ei ollut. Ihana, rento ja ikimuistoinen päivä! Suurin kiitos kuuluu kaasolle ja äidille - ilman teitä ei olisi tullut valmista! Kiitos myös kaikille, jotka olivat juhlistamassa meille tärkeää hetkeä!

<3

Edustava kuva siskoksista.

Kun häästressistä päästiin, alkoi orientoituminen koulun alkuun. Palasin äitiysloman jälkeen takaisin sairaanhoito-opintojen pariin viime viikon maanantaina ja aloitus ei ollut mitenkään rento, vaan heti aloitettiin opinnäytetyön tekoa ja rinnalla tutkimus- ja kehittämismenetelmäopintoja - todella paljon tehtävää. Eemil menee vasta ensi vuoden alussa päiväkotiin, joten hoidan häntä samalla kotona, kun suoritan opintoja. Niinä päivinä, kun olen koulussa, Eemiliä hoitaa joku tuttu. Olen koulussa 1-2 kertaa viikossa, joten vielä jää onneksi aikaa olla myös Eemilin kanssa kotona. Toisaalta tämä järjestely on varmasti hyvä Eemilille - saa totutella olemaan päivisin ilman äitiä. Ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin ja Eemil on viihtynyt ilman minua.

Tämä kuukausi pitää vielä sisällään pientä stressiä, sillä loppukuusta meillä on edessä muutto. Ihanaa päästä muuttamaan kerrostalosta rivitaloon, kaksiosta neliöön! Ihan huippua, kun tilaa tulee monta kymmentä neliötä lisää ja tilaa on kahdessa kerroksessa. En millään malttaisi odottaa, että päästään uuteen kotiin.

Eemil on oppinut uusia asioita viime aikoina. Konttausasentoon noustaan hienosti ja siinä heilutaan pitkiä aikoja, mutta eteenpäin hän ei vielä mene. Viime viikolla Eemil oppi myös nousemaan istumaan. Seisoskelu niin, että joku pitää kiinni, on ihan huippua - sitä Eemil haluaisi tehdä koko ajan. Myös kävely tuettuna sujuu jo aika hyvin. Vielä ei siis ole minulla kiire, kun Eemilin eteneminen tapahtuu kierimällä ja on suhteellisen hidasta, mutta voi olla, että hetken päästä mennään ja kovaa!

Mukavaa alkanutta viikkoa!