Meidän alkuviikko on sujunut mukavissa merkeissä. Ilmat ovat olleet vähän vaihtelevia, mutta onneksi ollaan saatu aika kulumaan sisälläkin. Eemil viihtyy hyvin leikkimatolla, kunhan joku on siinä vieressä viihdyttämässä häntä ja jaksaa hän viihdyttää itse itseäänkin siinä. Mahtava keksintö!
 |
| Aika kuluu hyvin jääkiekkoa katsellen.. :D |
Eilisen päivän kohokohta oli ehdottomasti kirppiksellä käynti. Totesin maanantaina, että Eemil on kasvanut jo osasta 74cm vaatteista yli ja siksi oli pakko lähteä etsimään isompia vaatteita. Miten toinen voi kasvaa noin nopeesti? Voisiko ajankulkua hiukan hidastaa? Lähdin siis etsimään lähinnä bodyja sekä paitoja ja onneksi muutaman myös löysin. Ostin loppujen lopuksi muovikassillisen vaatteita vajaalla 12€:lla. Kirppikset on niin kannattavia!
Illalla kävin vielä hakemassa Eemilille hyppykiikun. Eemil potkii hirveesti jaloillaan ja ajattelin, että tollanen hyppykiikku voisi olla aika kiva tapa käyttää niitä jalkoja. Vielä Eemil ei ole ihan ymmärtänyt sen ideaa, mutta eiköhän harjoittelu tee mestarin.
 |
| En kestä, kun hän on niin suloinen! |
Tänään lähdettiin aamulla tuttavaperheen luokse kylään. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä heti aamulla ulos. Vietettiin melkein koko päivä kylässä ja aika kului todella vauhdilla. Paikassa, jossa oltiin, on kolme lasta - vajaa kaksivuotias poika ja kaksi alakouluikäistä poikaa - ja kyllä sitä ääntä ja vilinää riitti! :) Eemil on melko säikky, kun meillä kotona ei suurempia meluja kuulu, joten on hyvä viedä häntä välillä ääniterapiaan.
Kun Jarno pääsi töistä, lähdettiin käymään hautausmaalla. Tänään isosiskoni täyttäisi 29, jos vielä eläisi. Elinan, siskoni, kuoleman jälkeen hänen syntymäpäivänsä ja kuolinpäivänsä ovat olleet minulle ikäviä. Silloin tunteet nousevat tavallista helpommin pintaan ja ikävä on suurempi kuin muina päivinä. Vaikka Elinan kuolemasta on aikaa jo kohta kuusi vuotta, välillä tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Surettaa, itkettää, harmittaa, kun ajattelee häntä. On vain niin kova ikävä! <3 Tänäänkin vein ruusuja hänen haudalleen, kuten olen vienyt jo viitenä edellisenäkin vuonna. Tuntuu niin väärältä! Hyvää syntymäpäivää rakas sisko sinne, missä ikinä nyt oletkaan! <3
 |
| Elina ja minä <3 |
Kun lähdettiin haudalta, pieni orava kulki meidän lähellä. Se oli todella kesy ja katsoi meitä pitkään. Pienen hetken ajattelin, olisiko se ollut Elina, joka kävi meitä tervehtimässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti