Fysioterapiaa ja Eemilin ensimmäinen saarireissu

Täällä on nautittu kesäisistä ilmoista sekä muuten vaan oltu vähän kiireisiä, joten kirjoittamisesta on ollut taas pieni tauko. Tässä siis vähän meidän kuluneen viikon kuulumisia.

Tiistaina oli todella lämmin päivä, voisi sanoa jopa helteinen - tosin en lämpötilaa sen tarkemmin sinä päivänä tarkistanut, mutta kuuma oli. Jo ennen puoltapäivää sai ulos lähteä shortseissa ja topissa. Meillä olikin ohjelmassa pitkä kävelylenkki Eemilin ja Mirellan kanssa. Jo alkumatkasta tuli todettua, että onneksi ei enempää tullut laitettua vaatetta, sillä hikihän siinä kävellessä tuli. Eemilkin oli vaunuissa pelkällä lyhythihaisella bodylla ja vaipalla, eikä yhtään liian vähän ollut vaatetta. Päinvastoin, tuntui, että bodykin oli liikaa. Eemil on todella hikoilevainen ja hänen vaatettamisensa on aina ollut kovin hankalaa. Tarkoitus oli, että tehdään pitkä lenkki, jotta Eemil saa nukkua pitkät päiväunet ulkona, mutta hän päättikin olla hereillä melkein koko matkan. :D Niinpä päätettiin sitten käydä vähän puistossa keinumassa, kun löydettiin sellainen verkkokeinu, mihin Eemil pääsi makaamaan. Kävelyn jälkeen palkittiin itsemme jäätelöillä ja kotiin päästyämme Eemilkin jaksoi nukkua päikkärit.

Pysähdyttiin lenkkeilyn lomassa pieneläinten hautausmaalle. <3

Eemil nautiskeli keinumisesta vähissä vaatteissa.

Illalla käytiin vielä kokeilemassa pappan skootteria ja Eemilkin sai istua sen päällä.

Soitin tiistaina neuvolaan kysyäkseni, josko Eemilin kanssa tarvitsisi käydä fysioterapiassa, kun hänen käsien motoriikkaa on kovin heikkoa ikäisekseen. Lelut ei kiinnosta ja niitä ei jakseta sekuntia kauempaa pidellä. Terveydenhoitaja neuvoi soittamaan fysioterapeutille ja saatiinkin aika jo heti seuraavaksi päiväksi. Sinne meno hieman mietitytti minua, mutta oli todella hyvä, että mentiin. Fysioterapeutti kyseli paljon Eemilin taidoista ja teki paljon erilaisia juttuja Eemilin kanssa. Saatiin paljon ohjeita kotiin, miten voidaan harjoituttaa käsien motoriikkaa ja jo parissa päivässä kehitystä on tullut runsaasti. Eemilin suurin ongelma on siis se, että peukalo on muiden sormien alla, jolloin leluihin tarttuminen on hankalaa. Ollaan nyt harjoiteltu pullasudin kanssa niin, että kutitetaan peukalon kohdalta, jolloin se automaattisesti tulee pois nyrkistä ja tällöin leluunkin on helpompi tarttua. Myös muut lelut ovat alkaneet kiinnostaa ja tavarat pysyvät koko ajan entistä paremmin käsissä ja niitä välillä jopa heilutellaan, viedään suuhun ja vaihdetaan kädestä toiseen. Sellaisia asioita, joita tähän asti ei kunnolla ole tapahtunut. Olen niin ylpeä lapsestani! Toinen ongelma, mikä aiheuttaa sen, ettei lelut oikein pysy käsissä on, että Eemil ei jaksa keskittyä riittävästi niiden kanssa touhuamiseen. Jos lelun antaa hänelle käteen, se todennäköisesti putoaa melkein heti alas. Hänen kiinnostustaan leluun täytyy herätellä tovin, ennen kuin antaa hänen tarttua siihen. Kun hän on kiinnittänyt kaiken huomionsa leluun, hän jaksaa kauankin katsella ja ihmetellä sitä. Eli todennäköisesti kyse ei ole mistään vakavasta, vaan siitä, että on liikaa virikkeitä ympärillä ja hänen kanssaan täytyy vain paljon keskittyä vain siihen yhteen asiaan kerrallan.

Loppuviikko onkin kulunut sitten kovasti harjoitellen Eemilin kanssa ja viikonloppuna rentouduttiin saaressa. Jarnon suvulla on kesäpaikka Voitkan-saaressa ja lähdettiin eilen sinne viettämään viikonloppua. Kyseessä oli Eemilin ensimmäinen saarireissu ja vähän jännitti, miten hän reagoi venematkaan. Meidän onneksemme hän ei ollut moksiskaan moottorin äänestä tai pienestä tuulesta. Hän oli kuin olisi useamminkin veneillyt. :D Viikonloppu sujui muutenkin oikein ihanasti: Eemil oli ihana oma itsensä koko reissun ja nukkui sekä söi hyvin. Eilen saatiin nauttia lämpimästä säästä ulkona ja tänään sitten lädettiinkin jo ennen puoltapäivää kotiin.

Ei uskoisi, että vain yhdeksi yöksi oltiin menossa..

Vanha navetta.

Näkymä pihalta.

Päikkäreille meno ei oikein herraa kiinnostanut heti. :D

Kotimatkalle lähdössä.

Meitä oli saaressa meidän lisäksi Jarnon äiti ja täti miehiensä kanssa ja Eemilkin nautti, kun hänellä oli monta hauskuuttajaa. Vielä ainakaan toistaiseksi Eemil ei vierasta kauheasti. Saattaa vähän kääntää päätään poispäin, jos ei tunnista ihmistä, mutta äkkiä tottuu ja alkaa höpötellä uusillekin ihmisille.

Vaikka yö tulikin nukuttua hyvin, niin kyllä se saarielämä vie omat veronsa, joten taitaa olla hyvä suunnata seuraavaksi nukkumaan.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)